Aletaanpa puhumaan keväästä enemmän, jotta se tulisi nopeammin perille.
Palmunikin kaipaa kevättä mutta joutuukin karmeaksi pettymyksekseen suureen roskasäiliöön. Aion ottaa siitä eron tänä iltana. Joskus täytyy tehdä suuria päätöksiä. Sen jälkeen kun osa palmun lehdistä kärähti parvekkeella auringon paisteessa se on näyttänyt uupelolta. Luulin sen viihtyvän siellä, mutta emme olleetkaan samaa mieltä. Ja noin viisi vuotta sen jälkeen olen antanut käry-palmun virttyä huoneen nurkassa lisää ja toivonut ihmettä tapahtuvaksi. Kasvoihan niitä lehtiä toki, ehkä kaksi, mutta samanveroista siitä ei ole tullut. Ehkä hän jatkaa kasvuaan kaatopaikalla.
Ajattelin sitä paitsi hankkia kaksimetrisen kissan raapimispuun Nöppöselle typerän palmun tilalle. Jo tänä iltana tietenkin, ettei vain jää tekemättä. Niiden arvo liikkuu sadan euron mol. puolin, mutta kun pihistän ukon lahjakortin, niin saan sen lähes ilmaiseksi. Taka-ajatuksena tässä on kissan viihtyvyys ja uusi sohva, joka tulee tänne jossain vaiheessa ja jonka ulkokuorta Nöppönenkään ei välttämättä voi vastustaa, vaikka hyvä kissa onkin.

Tässä on kummipoikani Karan Intiasta. Hän käy koulua ja hänen isänsä kirjoitti hänen olevan iloinen, ujo ja leikkivä lapsi. Karanin ja hänen perheensä kylällä on tapahtunut monia elämänlaatua parantavia muutoksia World Visionin kautta, johon liityin hyvän aikaa sitten. Harmi, etten ehdi enää lähettää ystävänpäiväksi pojalle puisia leikkiautoja, joita oli edellisessä postauksessa, mutta ehtiivät perille sitten kun ehtiivät.
Varsinaista velvollisuutta muistamiseen ja kirjeen tai kortin lähettämiseen ei ole, mutta se on toki kiva juttu. Sijoitan 25 euroa kuukaudessa näin, koska en polta tupakkaa.

Pitää alkaa harkitsemaan uutta Ison Kukan hankkimista, koska palmun tarina on pian tarinoitu. Onko ehdotuksia helposta ja itse itsestään suurimmalta osin huolta pitävästä vihreästä?

Helsingin sanomista vuodelta 1956.

...ja minä uskoin.

TUNNUSTUS.

Sain tunnustuksen Pieniä juttuja-blogin Marialta ja tunnustan teille nyt 7 asiaa teekuppi-blogin pitäjästä.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin mortillalex-blogin pitäjälle.

1. Olen tehnyt mannapuuroa ensimmäisen kerran elämässäni vuonna 2011. Oli hyvää eli sellaista kuin muistelinkin.
   
2. Haluaisin käydä akupunktiossa, tietää millaista on olla hypnotisoitu ja käydä uudestaan hyvinvointiin liittyvissä luennoilla.
   
3. Kirjoitin 34 runoa ja vein ne postiin. Sen jälkeen mietin olivatko ne runoja vai mitä ne olivat.
4. Joskus minulta kestää todella kauan tutustua ihmisiin.
5. Pureskelen kynsiäni. Kasvatan kynteni ja pureskelen niitä taas.
6. Joskus on niin rankkaa olla aikuinen, että on pakko lainata kirjastosta lapsena kuunneltu äänikirja.
   
7. Jätän pureskeltuja purukumeja esim. läppärin näytön päälle, jos roskista ei ole lähettyvillä.
   

Jos tuotte lapsenne meille kylään, niin hän voi leikkiä näillä ihanilla puuleluilla.
Jos tuot miehesi meille kylään, niin hän voi leikkiä markkinoiden uuttakin uudemmalla suurtakin suuremmalla mönkijällä, joka ei ole meidän oma, vaan lainalelu.
Jos tulet itse meille kylään, niin tarjoan vadelmakääretorttua. Ostin sen kaupasta. Eräpäivä oli ummessa & kyljessä houkutteleva perjantai-illan tarjous -30% esim. naisille, jotka häpeävät kärryissään olevien herkkujen määrää perjantai-illan piiitkässä kassajonossa.
Alan jo nyt kuulostamaan nelikymppiseltä jojolaihduttajalta.

Olen ottanut viime aikoina hiukan tärähtäneitä kuvia. Väitän, että pieni pinkki on rikki tiputtuaan niin usein lattialle. Mieheni kehoittaa katsomaan asetukset ensin kuvan räppäämistä.

...mutta ei niitä aina ehdi räpeltämään. Varsinkaan kun naapurin Väinö on kylässä. Hän voi olla niin nopea liikkeissään, että tästä-tulee-huippu kuva pysyy mahdollisesti huippuna kuvana noin yksi neljäsosa sekuntia.
Jonna-täti ja Väinö tulivat juuri meille. Väinön vanhemmat ovat paenneet eräisiin häihin. (He eivät vieneet häälahjaksi pesupähkinöitä, kuten me.) Jonna oli kyllästynyt laulettuaan varttitunnin laiva, laiva, minne laiva menee, muille maille, omenoita ostamaan, kaalinpäitä kauppamaan, hus tuli aalto ja laiva kaatui.

Välihuomautus |:
Urheilulehti on hyvä lehti. Lue, niin tiedät miksi.
(Tähän ei liity mitenkään se, että suoraan puhuminen eli suoraan nolaaminen muun kansan edessä on nyt lähes muotia. Koska urheilu ei ole muotia.)

Välihuomautus ||:
Juuri sillä, että ed. parturireissun jälkeen jouduin katsomaan peilikuvaani vinoon jotta sain otsatukkani suoraan seisoin äsken vessan peilin edessä ja saksin tukkaa. Tuli hyvä. En tiedä mitä ajattelen huomenaamuna. Sillä välin mies luuttusi.

Haluan valosuttaa teille teekuppi-blogin lukijat erään jutun, nimittäin:

Kello viiden tee
Bedfordin Annan iltapäivätee
Kello viiden teen traditio sai alkunsa siitä, että Bedfordin herttuatar Annaa heikotti iltapäivisin kun lounaan ja päivällisen välille jäi kovin monta tuntia. Hän alkoi syödä iltapäiväteensä kanssa erilaisia pikkupurtavia jaksaakseen seuraavaan kunnon ateriaan saakka. Seurakseen hän kutsui ystäviään, ja tee maistui etenkin teeleipien ja herkkujen kera. Tyyliin kuului, että vieraat istuivat katetun pöydän ääreen tai nojatuoleihin, ja tarjottavat katettiin sivupöydille. Herttuattaren inspiroimana iltapäivätee levisi tavallisen kansan pariin ja se korvasi kokonaisen aterian. Viimeistään kuningatar Viktorian aikakautena 1837-1901 kello viiden tee vakiinnutti elämänsä brittiläisen elämän tunnuskuvana.
(Teehetkien herkut, Pirjo Suvilahti)

Ensi viikolla on paljon töitä. Jok`ikinen päivä. En tiedä miksi siinä kävi niin. Tiedän, että jossain vaiheessa voin hakata omaa ja Akka Navin päätä kojelautaan. Mutta ehkä keskityn nyt vain ajattelemaan vapaata viikonloppua. Ensi viikon jälkeen tulee ystäviä käymään pohjoisesta, ihanaa! Ja kaupunkilomakin lähestyy...! :)

Voiskohan tätä laukkuu muuttaa joskus työlaukusta koululaukuksi?
Mitähän sitä sitten niin kuin opiskelisi?
Harvakseltaan silloin tällöin olen miettinyt asiaa. Mitään en ole keksinyt.

Mielenkiintoinen ilmasto täällä meillä päin. Toissapäivänä oli -1c, eilen -12c ja tänään -14c, kun menen aina aamuisin / päivisin / iltaisin (milloin nyt sattuu töihin lähtö olemaan) tirkistelemään tietoja fmi:n sivuille. Seuraavaksi ryykään laittamaan auton käyntiin. Jos edellispäivän plussakelistä on pikaisesti ajauduttu paukkupakkasiin joudun lämmittämään tuulilasia myös paljain käsin. Sekä pihassa, että kehällä. Ei ollut mersussa tätä ongelmaa ei. Mutta punaiselle Opelille kaikki antaa tietä, kun pyrkii jonoon.

Pidin tällaista pantaa ed. viikonlopun häissä.
Pannan tarina: Huomionviejä, jos uuden tukan juhlakuntoon laittaminen osoittautuisi katastrofiksi.

Mekko tuunautui kaverin käsissä uudeksi. Helmasta otettiin kerros pois ja yläosaan tehtiin kyseisen kerroksen kankaasta rypytystä. Ne eivät tietenkään näy tässä kuvassa. Vanhoista rintsikoista tehtyjä olkaimia ei poistettu vieläkään, koska tulos olisi ollut vähintään kieroon katsottava. Jos ei jo nyt ollut, kun en missään nimessä halunnut käyttää minkään mallin huivisysteemeitä. Juhlassa mietin, että olis voinut laittaa ehkä jotain lämpimämpääkin päälle näin tammikuussa. Ajatus tyssäsi, kun on se lakkokin.

Olen kovin huolestunut. Elämä on muuttunut yhtäkkiä kiireiseksi. Onni on vaarassa, sillä stressi kasvaa kiireellisyyden myötä. Stressimahaa kantava ihminen ei ole kovin onnellinen, koska hän on niin kovin stressaantunut. Mutta en minä vielä ole stressaantunut. Mutta se vaarahan tässä piilee, varsinkin kun on nukkunut kaksi yötä huonosti. (Lasken huonosti nukuttuja öitä / viikko, kuin lapset päiviä joulupukkiin.) Viime yönä jalat olivat levottomat eilisen 12 stressityötunnin jälkeen. Menen tänään salille. Poistamaan stressinalkua, tietenkin.

Mietin olenko ollut äkäinen akka. Syy: stressi.
Tai oikeammin mietin kuinka äkäinen akka olen ollut. Syy oli ne kolmen tunnin unet.

Yritin kerran pyyhkiä pölyjä, märällä rätillä tietenkin. Hymypatsas ei oikein tykännyt. Vein äkkiä rätin pois.

Tänä aamuna rikkoutui yksi pikkulautanen. Ei kallis, onneksi. Eikä syykään ollut minun vaan kiireen. Lautasta ei ole vieläkään korjattu roskikseen. Ja muija vaan bloggaa.

Eräänä keväänä minulla ei ollut kännykkää lähes kolmeen kuukauteen. Herätyskelloksi ostin kirpparilta tämän vekkarin. Vähän jätätti. Mutta aamulla herättiin naapurissakin klo 5.50. Nykyään kellon viisarit ovat jättäytyneet kokonaisuudessaan kello yhteen. Ihan hyvä aika.

Keväisin tulee tehtyä kaikenlaisia uusia asioita. Tuntui ihan mukavan vanhanaikaiselta olla ilman pirisevää. En olisi tarvinnut puhelinta siinä elämäntilanteessa kuin kerran kuukaudessa, kuten huomasin. Nykyään se ei onnistuisi. Mutta puhelittomuutta oli mukavaa kokeilla. Ei tullut joka kerta huono omatunto, kun jätti vastaamatta luurin soidessa.

Kun pölyä ei pyyhi, niin pölyä kertyy, tietää vekkari.

Eilen illalla nukahdin piikkimatolle. Sitten heräsin piikkimatolta.

Takana pidennetty viikonloppu, jonka matkapölystä ei olla vieläkään selvitty.
Oli häät,
oli ystävät,
oli karamellitalkoot ja kamerat.
Valitettavasti kamera ei löytynyt lähettyviltä silloin kun olisi pitänyt, eli kun hääpari asteli pitkin punaista mattoa. Jouduin vain katsomaan hääparia, mikä kylläkin edisti itse asiaan keskittymistä. Ei siis keskittymistä siihen tuliko hyvä kuva vai tärähtikö. Taidan useamminkin naukua kuvia jälkikäteen sukulaisilta. Kameran sijasta kannoin kirjavassa vaateliikkeen pussissa pikkukenkiä, joita luulin tarvitsevani kirkossa otetuissa valokuvissa. Mutta se olikin niin suuri kuva ettei kengillä ollut väliä. Kun kirkko alkoi täyttyä piilotin salaa typerän pikkupussin kaverilta lainatun takin taskuun ja kuljetin pikkukengät käsissäni. Häät olivat muuten suuret, vaikka tässä nyt pikkusta puhutaan.
Hääpari lauloi, yhdessä ja erikseen. Jokin iso soitin soi ja erään kakun pohjasta löytyi juustoleipää. Tai leipäjuustoa. Sulhasen äiti on hauska ja tunnistin pöydästä missä istuin erään teekuppi-blogissa käyvän. Ainakin luulen kovasti niin. Iloiset olivat häät ja ihanaa oli ylipäätään olla juhlissa!

*Sain lainaamani kivan takin omaksi! En lainkaan siis rikkonut uuden vuoden vaatteidenshoppailukieltolupaustani. Maksan sen 1.6.

Jauhoimme leuat kipeinä eivätkä ne ole vieläkään loppu.

Lopulta piti lähteä kotiin.

seitsemän tuntia seitsemän tuntia seitsemän veljestä seitsemän tuntia seitsemän tähteä otavassa seitsemän tuntia seitsemän tuntia seitsemän tuntia autossa

Häirikkö. Vain yksi heistä.

Olen huono automatkustaja.
Joka kerta ostan vähintään yhden lehden ja pidän sisävaloa päällä jos päivänsalo ei muuten riitä. Ja millon se täällä päin napaa riittäisI. Radion kanavia voi vaihdella jatkuvalla syötöllä vaikkei valoa niin olisikaan. Samoin rahapussin sisällön voi tarkistaa niukassakin valossa. Tai niukassa valossa kuluu enemmän aikaa, mikä on hyvä. Menisin lentokoneella jos se ei olisi sikamaisen kallista. Mietin, että Helsinki on Suomen perukka. Opelin penkit eivät sovellut pitkään istumiseen. Äänikirjat ovat kivoja seuralaisia, muitapa meidän kaksipaikkaiseen ei mahtuisikaan. Opelin tuulilasi on kummallinen. Jäiköhän jotain? Hattu jäi! Kello on neljä eikä ole tämän pimeämpää, eli päivä siis todella pitenee, eikä se ole vain puhetta. Kännykässä on facebook, johon voi valittaa kun vastustaa ja iloita kun innostaa.

Tuo kirkas möllykkä ei ole aurinko, vaan salamavalo sen pienen pinkin kameran, joka jäi matkasta matkalla juhliin. Pitää sitten julkaista näitä sameita kuvia Suomen luonnosta, joka alkaa näyttää jo aika kuivalta, kun on tuijottanut sitä noin 400 kilometriä.
-HEI! Sama puu ku viime mutkas.
Huumorintaju kuivahtaa tehokkaasti matkan edetessä.

Kerta pitää istua, niin karkkitalkoot jatkukoon.

Mulla on uus kello. Se on punainen. Etsin edelleen kännykkää taskusta kun mietin paljonko kello on.

Yhdet varasukat jäi kotiin. Ei nämäkään pahalta haisseet. Silti olisin edellisessä elämässä ajanut lähimpään kauppaan ja ostanut puhtaat. Toisin toukokuun loppuun.

Kylmiä varpaita. Brrr.

Tänään arkea:

-siivousta
-suihkutilassa 22 purkkia nestemäistä hiuksiin & kehoon
-juhlakamppeitten pesemistä käsin
-kamppeitten pesemistä konein
-kaupassa käyntiä
-töitä
-töitten suunnittelua
-loppunuhan niistämistä nessuun

Tänään on perjantai.
Mietin onko se pelkkä perjantai vai positiivinen perjantai. Nimittäin illalla joutuu istumaan seitsemän (7) tuntia autossa. Joten ehkä vietän siis puuduttavaa perjantaita. Jos olisin täysin epäkypsä, niin narisisin vielä vähän enemmän.

Kolmena aamuna olen herännyt rykimään köhimään niistämään klo 6.30 maissa.
Olen juonut kaksi kupillista teetä, yhden Ikean puolukkajuoman (ostin viimeksi ko. pillimehuja koko laatikollisen, suosittelen erityisesti aikuisten työpäiviin ja lapsille jotka ovat keittiössä luutun lähettyvillä), kuvassa näkyvän omenan tai päärynäomenan/omenapäärynän (työpaikoilla tapellaan omenoitten ja päärynöitten kastenimistä), luumun ja erikoisnäkkärin tai pari. Heitin näkkäripaketin etiketin pois ja unohdin mitä hienoja näkkäreitä ne olivat.
Sitten olen kävellyt noin vain piirongin luo, avannut hatturasiaa muistuttavan kauniin purkin ja noukkinut sieltä suklaa, pari tai pari kolme. Olen syönyt ne ja pilannut kuvan Terveellisestä Aamupalasta. Vaikka tuskin se puolukkajuoma oli ihan viaton eli sokeriton. Sitten olen mennyt takaisin nukkumaan ja ajatellut, että kulutan pois heti kaikki suklaat kunhan paranen.

Minulle tulee kotiin lehti nimeltä Voi Hyvin.
Sillä on rauhoittava vaikutus ja luulen tilaavani sitä siksi.
Eräänä päivänä rauhoituin lehti kädessäni niin totaalisesti, että olin myöhästyä. Ja sitten minulle tuli kiire. Joten näimpä siinä sitten joka tapauksessa näköjään käy.

Puuduttava perjantai...

Juhlalauantai!
Lokoisa sunnuntai

...jonka jälkeen jälleen uskollinen maanantai! ;)

Iloista viikonloppua!

Sain kauppareissulta tuomisia. Hyvää on!

Mietin miksi kaverit eivät ole ottaneet vähään aikaan mitään yhteyttä. Sitten kävin teekuppi-blogissa. Huomasin, että täällä oli käynyt vallan mahottomasti ihmisiä toissapäivänä. Jäljet olivat selvästi näkyvillä. Luultavasti pari kaveriakin oli käynyt. Tietenkin he olivat lukeneet kivan tarinan vakuutuksista ja kissoista.
Voi voi.
Luultavasti he nimittäin ajattelivat, että okei, tää oli ny tässä...

No, he ovat leppoisia tyyppejä. Tänään on nimittäin tullut yksi tekstiviesti ja eilen pari. Eikä kutsua häihinkään ole peruttu, jotka ovat viikonloppuna Oulussa.

Hauskaa, että teitä oli käynyt mittapuuni mukaan niin paljon.
Ehkä pitää ihan moikata teitä, kun teitä kävi niin paljon.

Moi.

Pikkukaveri asuu naapurissa ja hänen nimensä on Väinö. Olen tainnut joskus mainita hänestä. Hän tuli tässä eräänä päivänä käymään kävellen rakkailla kuoma-saappaillaan. Vähintään toinen on aina jalassa. Lisäksi hän pitää kaikesta missä on muumeja. Tässä hänellä on muumiyökkärit jalassa. Niiden alla on päivähousut.

Silloin tällöin meille eksyy kaikenlaisia legoautoja ja muita, joita hän kantelee mukanaan käsissä ja taskuissa. Joskus hän muistaa viedä ne myös takaisin kahdeksan metrin päähän omaan kotiinsa.

Lempparijuttuja naapurissa on kissojen syöttäminen. Silloin tällöin nostan kissan raksuja, kissan kupit ja yhden kauhan Väinön eteen ja kehoitan tekemään mitä tykkää. Jos en ole tehnyt näin, niin Väinö on voinut tarjoilla omatoimisesti purkkaa.

Kauha.

Taskulämmin mörkö.

Sain innostuksen paistaa lettuja.

Innostus saattoi tyssätä jossain vaiheessa.
Tiiätkö miten lettu lentää?

Asiasta kymmenenteen:
Blogin pitäjä seuraa luonnollisesti muita blogeja. Hän voi tuntea toisen blogin pitäjän tai sitten se joku toinen voi olla vallan tuntematon. Hänellä on syystä tai toisesta minua kiinnostava blogi. Seuraan tällä hetkellä seuraavia blogeja (ainakin):

http://lankahullu.blogspot.com/ http://juntusennaapurit.blogspot.com/ http://kehra.blogspot.com/ http://jounisworld.blogspot.com/ http://korventiella.blogspot.com/ http://emmikertoo.blogspot.com/ http://koulunlattianarisee.kotijakeittio.fi/ http://ketunpesassa.blogspot.com/ http://ullannurkka.blogspot.com/ http://mummon.vuodatus.net/

Koko ajan jossain ilmiannetaan jokin erityinen blogi. Esimerkiksi edellisessä sunnuntain hesarissa oli tyyliblogeja, tai jotain sinne päin. Eli jos on kiinnostunut tyylistä, niin lukemaan mars. Ajattelin käydä katsastamassa, mutta lettujen paistossa meni niin kauan ja hesari ei ollut penkin päällä. Käyn huomenna. Vaikka periaatteessa minun ei pitäisi, kun on tämä vaatteiden shoppailulakkokin.
ps. rahaa ei ole säästynyt, olen pistänyt sen muuhun silkkaan turhuuteen
Se pitikin mainitsemani, että tässä blogissa ei ole mitään aihetta.
Kai.
Virallisesti ei.

Maanantait ovat kaikkien muiden paitsi positiivareitten mielestä mälsiä päiviä.
Silloin pitää keksiä jotain hauskaa!
Maanantaisin ihmiset joutuvat ehkä myös enemmän noloihin tilanteisiin kuin muina päivinä, tai sitten he vain tekevät kyseisiä tilanteita itselleen, koska olo on kuin pyllyyn potkaistulla.
Nyt on kyseinen mälsä päivä ja aion kirjoittaa jutun eräästä maanantaisesta minusta.

***

En tiedä tuoko maanantai kaikki laskut, mutta niin vain olin saanut kummalliset määrät kamalia laskuja, vakuutuslaskuja. Näin punaista, mikä tarkoittaa etten pitänyt laskuista. Puntaroin asiaa kaksi sekuntia ja päädyin tulokseen irtisanoutua vakuutuslaskuista ja valitettavasti samalla myös kahdesta vakuutuksesta. Kyseessä oli muistaakseni ainakin matkavakuutus. Sitten oli jokin muu vakuutus, jonka laskua en tarvinnut. Ehkä henkivakuutus.
Otin puhelimen käteeni ja soitin.

...aavan meren tuuuolla puolen...

Lopulta puhelimeen vastasi nuorehko miesääni.
M: Voin maksaa nää laskut, mut sen jälkeen en haluu maksaa, ku emmää matkustakkaa enää ja syön vitamiineja ja piän ittestäni huolta.
Luurin toinen pää: Selvä. Odottakaas hetki niin naputtelen tietoja koneelle.

naputi naputi nap

Samassa viereeni tulla köllähti kyljelleen Pömpö Nöppönen, blogikissa. Katto siinä et et viittis rapsuttaa muija yhtään? ja tottahan minä rapsutin.
L.t.p.: Nytpä ois tiedot koneella.
M: Hienoa hienoa. Tuota, löytyyks teil kissalle mitään vakuutusta..?
L.t.p.: Öö, kissalle? Juu, kyllä löytyy.
M: Kiva! Mitäs semmonen vakuutus niiku kattaa ja maksaa?
L.t.p.: Kaikkee mahdollista jos pitää leikata ja lääkkeet ja on halpa jos kissa on kallis.
M: Kuulosta hyvältä, on tää katti tullu maksaa täs ajan kulues. Pistetääs yks semmonen!
L.t.p.: No niin, selvä... Mikäs on kissan nimi?
M: Pömpö.
Tässä vaiheessa puhelua sivukorvalla kuunnellut mieheni nojasi päätään käsiin ja tyrski. Yritin olla kuin en olisi huomannut mitään.
L.t.p.: Mikä?
M: PÖMPÖ, se on eläimen nimi ja eläimellä on hyvä olla eläimen eikä ihmisen nimi. Mut se on vaan yks mielipie.
Jätin mainitsematta Nöppösen, koska L.t.p.:n ymmärrys vaikutti arveluttavalta.
Sitten vilkaisin miestäni toistamiseen...ja uhkaava nauru alkoi pulputtaa kurkunpäätä. Kato lattiaa, kato lattiaa, hoin itselleni. Toisilla sormilla pidin puhelinta kaukana korvasta ja toisilla kiinni nenästä syystä jota en tiedä.
L.t.p.: Kissan ikä?
M: *tirskis* Kuus vuotta.
L.t.p.: Hyvä aika ottaa kissalle vakuutus, kun yli 7-vuotiaille mouruille ei enää saakkaan vakuutusta. Minkä rotuinen kissa on?
Voi ei!!! Voiks tän puhelun lopettaa tähän?!! Painaa vaan tätä luurin kuvaa tässä näin??
M: Ei sil oo rotuu. Se on maatiaiskissa Kempeleestä.
L.t.p: ...aivan. Minäpäs laitan tähän...
Tyrskin pää tyynyssä ja luuri tyynyn alla.
L.t.p.: Haloo? Tämäpä asia alkaa olla kunnossa!
M: Kiitti!

Nöppöstäki nolotti?

Lupausten lunastus -lauantai.
Liimalauantai.
Lepo-, löhö- ja luppolauantai.
Lördag.
Loman suunnittelu -lauantai.

Lupauksia pääsin lunastamaan ottamalla esiin tyhjän valokuva-albumin ja nostamalla esiin pinkan kesäisiä valokuvia. Löysin valokuvien kiinnittämiseen tarkoitetun liiman. Liimasin. Ei se ollutkaan niin kamalaa, että asiaa olisi kannattanut siirtää puolta vuotta. Kiva sentään, että puoli vuotta sitten otetut kuvat ovat liimattuina, kun seitsemän vuotta sitten otetut kuvat eivät ole. Ehkä ensi kesänä. Olen toiveikas.

Vantaa -14,5 astetta.
En ole pistänyt nokkaani ulos, mutta seurailin muita ihmisiä ikkunasta. Tunsin itseni kerrostalokyyläriksi, vaikka tämä ei olekaan kerrostalo, vaan ihan muu talo. Ihmisiä palelsi. Surullista. Minä pidin luppolauantaita ja söin nakkikeittoa. Joka muuten aiheutti vähän enemmänkin puhetta: Pistetäänkö nakkikeittoon 1 vai 2 pussillista keittojuureksia ja onko sipuli ollenkaan syötävä keltainen pallero ja epämääräistä keittomaustetta ei kyllä laiteta. Tee vaan ihan tavallinen nakkikeitto. Minä tein. Vaikka olis se silti ollut ihan tavallinen nakkikeitto. Ku oli lauantaikin.

No meillä suomalaisilla on ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia, niin siks kirjoitin tasapuolisuuden vuoksi, että lördag. Ruotsi on kiva. Niillä on monta kauppaa mistä suomalaiset naiset ostelevat pieniä valkoisia vaatteita. Sitten on yksi iso kauppa mistä suomalaiset miehet kantavat kokoamisvimmaisina kotiin koko kodin ja lördag on varattu. Sitten on äitienpäivä ja äitien riemuksi jääkiekko-ottelu. Onnea äiti, mutta hyvä mun maa mustikka!

Tällä hetkellä painin erään asian kanssa, joka liittyy loman suunnitteluun. Se suorastaan kävelee käsi kädessä loman suunnittelun kanssa. Siis on ihan symbioosissa sen asian kanssa. Nimittäin: Loma + shoppailu!
Shoppailu kupunkilomalla ei vaan kaupunkilomalla kihelmöi hikisiä sormia sekä jalkoja, jotka harppovat toiveikkaana kaupasta toiseen, kujalta kadulle, kadulta seuraavalle, myyjältä myyjälle... Naiset shoppailevat vaatteita. Kaikki muut naiset siis. Minä raukkareppanaparka olen pahimmoilteni tehnyt virheen, elämäni tyhmyyden, järjen hivenen menetyksen kun kansa lupas kaikkee ja valo tinaa. Lupasin etten tammi-toukona osta vaatteita.
Kaupunkiloma + ei vaatteiden shoppailua.
Sitten ostan naamarasvaa.
Ja teetä.

Naapurin Väinö.

Omat ja kuluneet.

ps. Kihelmöinti kantapäissä ja ympärilleen vilkuilu ei tarkoita mitään muuta kuin järjestyksenvaihtointoilua ja pienehköäsisustuspuuskaa.

Myöhäistä perjantai-iltaa blogista!
Parhaillaan mieheni kastelee kukkaa.
Sitten jännittävimpiin uutisiin: Tein tänään heräteostoksen eli kaksi hassunhauskaa muumilasia. Vastaavia standardikokoisia laseja meillä ei ole, joten asia täytyi korjata näillä yli-ihanilla ja -kalliilla nameilla. Kyseiset tuotteet sopivat meille myös sen vuoksi, että pakkauksen kyljessä luki "käsitiski". Eikä todellakaan siksi, että jotenkin erityisesti pitäisin ryppyisistä sormenpäistä.

On ehdottomasti väärin, jos muumilasit kuvaa vain yhdeltä kantilta.

Toki muistatte, että aloitin vasta uuden työn. Olen ollut hiukan työni lumoissa, mutta vain hiukan. Työstä saa nimittäin näppyjä, jos pölisee ja puhkuu liikaa. Pitää vain äkkiä työpäivän päätteeksi unohtaa kaikki, jotta kaikki kiva voi taatusti alkaa taas uudestaan seuraavana päivänä.
Oire siitä, että työ on piristänyt tätiä on tietenkin tätin asettuminen lipsuvien saksien eteen. Toinen asia on höperöinti salilla ja se, että käytän matkapuhelinluuriani soittamalla ihmisille joita kutsutaan myös ystäviksi enkä vain käymällä facebookissa. Mutta tämäpäs oli henkilökohtaista, mitenkäs minä nyt näin! Mutta siellä salilla pyrin kyllä välttämään lihasten kasvua, ehdottomasti. Iltaisin kokeilen ettei habani vain ole haba, vaan herne, esimerkiksi, joka vain ajoittain hipaisee t-paitani reunaa. Kolmas työnteosta kielivä asia on se, että eteisen lattialäikät ovat luultavasti pinttyneet niin, että asiaa auttaa vain painepesuri.
Kevät tulee ja painepesurit! Googlaa painepesurit!

Olette varmasti ihmetelleet miksi blogissani pällistelee jatkuvasti musta kissa tuottamassa epäonnea niille jotka uskovat etiäisiin. Paitsi ettei se nyt niin musta ole. Siksi, että aina kun olen ottamassa kuvaa työntyy Pömpö Nöppösen musta mokkanokka samoille seudulle. Ja erittäin asiallisesti: Olen tässä. Kaikesta kiinnostuneena ja erittäin kuvauksellisena kissana hänet myös ehdottomasti hyväksyttiin kuvaan. Sitten blogiin. Ja tätä ennen tähän taloon, eikä se oo ihan vähäistä se euromäärä. Ei karvamäärä tai kakkamäärä. Mut kiva on kisu on.

Paljon puhutaan jo keväästä. Muutaman viikon kuluttua huomataan ettei mitään ole tapahtunut ja ihmiset kevätmasentuvat. Näinä aikoina saattaa iskeä myös tavaroiden penkomisvimma. Kutsutaan myös varastojen raikkoamiseksi.
Meilläkin on varasto. Siellä on luultavasti juuri sitä tavaraa mitä en koskaan enää halua huusholliini. Mutta sitten siellä on myös ongelmatavaraa, kuten päiväkirjoja. Mitä teen päiväkirjoilla, jotka haisevat pölyltä ja joita ei saisi koskaan heittää pois? Mitä sinä teet tai teit niille? Romanttinen ajatukseni on lukea niitä ääneen kiikkustuolissa nuoruuden rakkaudelleni. Pahvilaatikkoa täytyy luultavasti välillä vaihtaa.

Huomenta!
Se on perjantai ja vapaa viikonloppu odottaa työpäivän päätyttyä, mukavaa. Hömpötyskuvieni tilalle saatte tillotettavaksi tämän ylikivan appelsiinipuun.
Tällä hetkellä mielessä pyörii onko auton katolla lunta vai pääsenkö livahtamaan lumen putsaamiselta. Eiks tää homma vois kevääntyä jo?

Kopise, kopise katuun
korkeat kippurakärkiset.
Siveät maijapoppas-kannat,
joilla voisi vain
kävellä pois.
Narisevalla portilla
avonainen sateenvarjo.
Hetkessä viuhahdan
keväiseen tuuleen.

Kun on kylmä, tee lämmittää.
Jos on kuuma, tee viilentää.
Kun olet alakuloinen, tee piristää,
ja kun olet kiihtynyt, se rauhoittaa.
(Gladstone, brittiläinen pääministeri)

Tee lämmittää lyhyttukkaista,
rauhoittaa lyhytpinnaista.
Tee piristää mielen, sulattaa kielen.
Jos ei jäähdytä.
(Vantaalainen blogitäti)

Havaintoja lyhyttukkaisena:

*Olen huono nukkuja. Viime yönä nukuin hyvin.
Jos nukun hyvin ensikin yönä olen iäti lyhyttukkainen.

*Erehdyn lohtusyömään myös lyhyttukkaisena. Persoonani ei siis ole muuttunut.