Voiskohan tätä laukkuu muuttaa joskus työlaukusta koululaukuksi?
Mitähän sitä sitten niin kuin opiskelisi?
Harvakseltaan silloin tällöin olen miettinyt asiaa. Mitään en ole keksinyt.

Mielenkiintoinen ilmasto täällä meillä päin. Toissapäivänä oli -1c, eilen -12c ja tänään -14c, kun menen aina aamuisin / päivisin / iltaisin (milloin nyt sattuu töihin lähtö olemaan) tirkistelemään tietoja fmi:n sivuille. Seuraavaksi ryykään laittamaan auton käyntiin. Jos edellispäivän plussakelistä on pikaisesti ajauduttu paukkupakkasiin joudun lämmittämään tuulilasia myös paljain käsin. Sekä pihassa, että kehällä. Ei ollut mersussa tätä ongelmaa ei. Mutta punaiselle Opelille kaikki antaa tietä, kun pyrkii jonoon.

Pidin tällaista pantaa ed. viikonlopun häissä.
Pannan tarina: Huomionviejä, jos uuden tukan juhlakuntoon laittaminen osoittautuisi katastrofiksi.

Mekko tuunautui kaverin käsissä uudeksi. Helmasta otettiin kerros pois ja yläosaan tehtiin kyseisen kerroksen kankaasta rypytystä. Ne eivät tietenkään näy tässä kuvassa. Vanhoista rintsikoista tehtyjä olkaimia ei poistettu vieläkään, koska tulos olisi ollut vähintään kieroon katsottava. Jos ei jo nyt ollut, kun en missään nimessä halunnut käyttää minkään mallin huivisysteemeitä. Juhlassa mietin, että olis voinut laittaa ehkä jotain lämpimämpääkin päälle näin tammikuussa. Ajatus tyssäsi, kun on se lakkokin.

Olen kovin huolestunut. Elämä on muuttunut yhtäkkiä kiireiseksi. Onni on vaarassa, sillä stressi kasvaa kiireellisyyden myötä. Stressimahaa kantava ihminen ei ole kovin onnellinen, koska hän on niin kovin stressaantunut. Mutta en minä vielä ole stressaantunut. Mutta se vaarahan tässä piilee, varsinkin kun on nukkunut kaksi yötä huonosti. (Lasken huonosti nukuttuja öitä / viikko, kuin lapset päiviä joulupukkiin.) Viime yönä jalat olivat levottomat eilisen 12 stressityötunnin jälkeen. Menen tänään salille. Poistamaan stressinalkua, tietenkin.

Mietin olenko ollut äkäinen akka. Syy: stressi.
Tai oikeammin mietin kuinka äkäinen akka olen ollut. Syy oli ne kolmen tunnin unet.

Yritin kerran pyyhkiä pölyjä, märällä rätillä tietenkin. Hymypatsas ei oikein tykännyt. Vein äkkiä rätin pois.

Tänä aamuna rikkoutui yksi pikkulautanen. Ei kallis, onneksi. Eikä syykään ollut minun vaan kiireen. Lautasta ei ole vieläkään korjattu roskikseen. Ja muija vaan bloggaa.

Eräänä keväänä minulla ei ollut kännykkää lähes kolmeen kuukauteen. Herätyskelloksi ostin kirpparilta tämän vekkarin. Vähän jätätti. Mutta aamulla herättiin naapurissakin klo 5.50. Nykyään kellon viisarit ovat jättäytyneet kokonaisuudessaan kello yhteen. Ihan hyvä aika.

Keväisin tulee tehtyä kaikenlaisia uusia asioita. Tuntui ihan mukavan vanhanaikaiselta olla ilman pirisevää. En olisi tarvinnut puhelinta siinä elämäntilanteessa kuin kerran kuukaudessa, kuten huomasin. Nykyään se ei onnistuisi. Mutta puhelittomuutta oli mukavaa kokeilla. Ei tullut joka kerta huono omatunto, kun jätti vastaamatta luurin soidessa.

Kun pölyä ei pyyhi, niin pölyä kertyy, tietää vekkari.

Eilen illalla nukahdin piikkimatolle. Sitten heräsin piikkimatolta.