Täten
ilmoitan,

että en saa
blogin ulkoasua
näköisekseni,
vaikka haluaisin,

enkä jaksa enää
opetella,

vaikka haluaisin!

JA KATTOKAA TÄTÄKIN.

Menen nukkumaan.
Olen vanha ja kyllästynyt tietokoneeseen.

KUN PERHE LOMAILEE

...he tuovat mukanaan hammasharjansa ja hammaskotelonsa.

...ja tuliaisiksi ihania aarteita!
Tämän Marimekon kankaan nimi on Rötti.
Se on ollut käytössä kun olen ollut pieni ja puhumaton.

Pienin pikkusiskoni kasvoi vuodella isommaksi, 11-vuotiaaksi.
Synttärilahja valittu lempipuuhia silmällä pitäen.
(Tämä perhe pyörii oravanpyörässä lahjoineen; sulle mulle sulle mulle. Se on mukavaa!)

Enkku-peli oli syyslomalla kovassa käytössä.

Kasvomaalausta!
Myös käsiä maalailtiin.

Tämä taideteos kuvattu kamerani Kalansilmä-systeemillä.

Jonna ja Julia

Kun perhe lomailee,
tarvitaan patjoja.
Tässä yksi lapsi patjan välissä.

Tämän tangon lisäksi meillä oli ja on edelleen neljä kassillista vaatteita,
joita on vellottu ja pengottu,
valkattu ja tilattu lisää.
t-paitoja, paitoja, eri tyyppisiä paitoja, toppeja, farkkuja

Meillä oli eilen tosi hauska naistenilta!
Kiitos siitä vieraille.

Muutama sananen kutsuista.
(Saa nauraa, ei loukkaantua.)
Olen pitänyt paljon erilaisia kutsuja.
Kutsut ovat tosi hauskoja onnistuessaan, kuten eilen!
Mutta joskus ne voivat saada myös ikäviä piirteitä,
esim. silloin, jos kaksi vierasta joutuu syömään ja juomaan
20 vieraalle varatut patongit ja limut.
Siis aika ähkyy!

Jos sinut on kutsuttu kutsuille kutsuilemaan voit vaikka miettiä:
* oletko innostunut tai kiinnostunut farkuista / muovikipoista / kasvovoiteista / kynttilöistä / tissiliiveistä / lastenvaatteista / työkaluista (joku omituinen miesten juttu)
* onko ajankohta ok
* onko kukkarosi kutsuja ajatellen ok, tai onko se ok eräpäivänä
* jne, jne.

Seuraavaksi kunnioita sinua kutsunutta ilmoittamalla
tuletko vai etkö.
Varsinkin jos sinua pyydetään niin tekemään.
Kannattaa siis myös päättää jossain vaiheessa.
Ihan oman itsensä takia, niin, että tietää mitä maanantai-iltana tekee.

Riittää hyvin "Tulen!"
tai "Tulen, vaikka kukkaroni huutaa minua jäämään kotiin."
(ei yhtään noloa oikeesti)
Riittää myös hyvin "En pääse."
tai "En ole kiinnostunut."
mutta unohda "Ulkoilutan koirani aina puoli kahdeksan, sori."
(Saattaa tulla vääriä käsityksiä, kuten, ettet vain uskalla sanoa ettet ole kiinnostunut. Tai, että koirasi on tärkeämpi rintaliivisi (mikä voi pitää muuten hyvin paikkaansa). Tai, että tarjoamani sapuskat ovat niin huonoja, ettet kehtaa tulla edes niiden vuoksi. Eikä niiden takia todellakaan kannata vaivautua, edes kylään.)

Sellaisille kutsuvieraille, jotka eivät koskaan ilmoita ovatko vai eivätkö ole tulossa käy lopulta niin, että heitä ei enää viitsi kutsua.
Koska he eivät kuitenkaan tule.
Koska he eivät ole kiinnostuneita tai he eivät ylipäätään tunnu olevan "kutsu-ihmisiä".
Senkin voi sanoa jos ei ole kutsu-ihminen.
Ymmärrän hyvin. En itsekään pidä päärynäjäätelöstä.

Mutta mitä mukavilla kutsuilla tapahtuu?
Se, joka käy kutsuilla tai järkkää kutsuja ja tykkää, tietää.

Nyt yksi nainen teekupilliselle.

Kirpparil kun kiertää,
voi mahaa alkaa hiertää,
oma paita kulunut,
kauan aikaa palvellut.


Siispä löydä paita oikea!
Vaik sopivasti soikea.

Kun loossin eteen pysähtyy,
sydän joskus sykähtyy:
tässä paikas kama on
suorastansa verraton!
Ei hinta huimaa köyhän päätä,
ei kuteet pelkää huonoo säätä.

...silloin tällöin toisinaan
tulee mieleen matalaan:
Nytpä tahdon olla ma
heräteostoksen ostaja!
Silloin läksin naapuriin,
kirpparin Nanso-loossihin.

Näillä voi myös kokeilla
uusia kivoja tyylejä.
Sopiskohan mullekin?
Nakataan päälle sullekin.

Lauantaihamonen ja herkkuhelma,
jospa löytys mustakin leipomis-elma!

Neljäs kirjatuki päivänvalossa.
Ehkä länttään suuren punaisen kukan yläpuolelle jotain minkä joskus keksin, mutta kyllä se toki valmis jo on...

Miksipäs ei. ;)

HIHII!
Hiihtokilpailu-muki on täällä!
Ja tottakai haalittu omaan kokoelmaan.

Keräily on siitä jännittävää, ettei tiedä koskaan milloin vanhan astiakaapin vanha ritilikkö antaa periksi ja arvokkaat muumimukini kolisevat kivasti lattialle. Kerran niin on käynyt, mutta onneksi tuuri oli matkassa; ritilikkö antoi periksi oikeaan suuntaan (muumimukien kannalta), eli kaappiin päin, ei lattiaan päin. Huonosti selitetty, mutta voin joskus näyttää. Tällöin pudotus oli lyhyt ja kivuton, eikä muumimukeihin sattunut.

Joskus Nuuskamuikkunen-muki meni rikki. Aikani pihtailin, mutta lopulta ostin uuden. Silloin se oli ihan ymmärrettävää, koska oma Nuuskamuikkuseni oli liimattuna kiinni, eikä siitä voinut mitään juoda. (Ymmärrän paremmin keräilyä, josta on jotain hyötyä.) Mutta kun punaisesta Muumimamma-mukista puuttui reunasta (kenen mielestä pieni, kenen mielestä iso) palanen, niin ostin senkin mukin uusiksi. Silloin tunsin itseni vähän typeräksi.

Joitakin muumimukeja on myös tuplat.
Rakkaus-mukeja taisi olla kolmekin, jos en yhtä lahjoittanut jollekin. Ruusutarha-muumimukin sain opiskelijalta, jota ohjasin työpaikalla joitain viikkoja. Harmillista, että se muki nökötti jo astiakaapissani.

Koska olen siis törsännyt kaikki astioihin käytettävät varat muumimukeihin,
niin vieraat juovat niistä myös maanantaisilla Panic In Paradise-kutsuilla!
Tervetuloa!

Nämä kaksi kirjatukea, joista laitoin keskeneräisiä kuvia
valmistuivat tällaisiksi.
Neljäs ja viimeinen hapuilee vielä päivävaloon.

Iloisenkirjava norsu Jonnalle.

Söpö violetti norsunpoikanen Julia-siskolle.

Lämpimänkirjava norsu Niinalle.

Tämä on virallisesti ensimmäinen valmis kirjatuki.
Kyllästyin julkaisemaan puolivalmiiden kuvia,
joten ajattelin tehdä nämä neljä kaverusta joskus valmiiksikin.

Ritsapoika.

Vaaleanpunainen norsu.
Yksinoikeudelle Jutalle.

Jääkaappini on kuin valkoinen kita.

Silloin tällöin se on liian pieni. Tavara löytyy miten sattuu sullottuna hyllyiltä. Ylimmällä hyllyllä pitää majaa viisi tai kuusi hillopurkkia, sekä rypsiöljy, ketsuppi ja muuta pystyasentoon sopeutuvaa.

Usein se on kuitenkin liian suuri. Kuten tänään. Heräsin yövuoron jälkeen, kävelin jääkaapille ja petyin suuresti. Huhuu, missä juusto? Onneksi teetä voi juoda ilman maitoa.

Jääkaapista 50 %:a omistava mieheni tuli töistä kotiin. Norkoilimme palellen ovella, mutta kun simsalabimit eivät toimineet päätimme lähteä kauppaan. Ei aina kovin huvittavaa hommaa. Varsinkaan perjantai-iltana. Koko kylän väki tankkasi viikonloppua varten.

Kärryä ei jaksettu ottaa. Puoltaisi kuitenkin.

Sen sijaan kaksi koria sai kyytiä.

Joskus kumpikin keräsi omaan koriinsa ne pöperöt mitä tykkäsi syödä, eikä ruokakunnan jäsenellä ollut kotona jakoa toisen hartaudella valittuihin eväisiin.

Nykyään parisuhteemme voi paremmin.

Olin erittäin antisosiaalisella tuulella sekavan vuorokausirytmini takia. (Taitaa jatkua edelleen; kello on 03.08 yövuorosta hei.)

Nyt pyytelen mielessäni anteeksi siltä mieheltä, jota tölväisin sinisen korini reunalla selkään. Vai oliko se jalka. Maitohyllyn edessä jäin tuijottamaan purkissa olevan lehmän kuvaa pitkäksi aikaa. Oikeastaan jäin tuijottamaan eteeni pari muutakin kertaa.

Jogurttipurkkien luona rannetta särki.

Selässäni olisi voinut lukea teksti: Yövuorosta tulossa ja menossa.

Kotona tarkastelin lähemmin jääkaapin ovea.

Jahas, mielenkiintoista. Kesäkuussa vanhaksi mennyt ruokakerma.

Tarkastelin myös kaappia missä sijaitsi pari riisipakettia. Toinen oli mennyt vanhaksi huhtikuussa, toinen toukokuussa.

Roskiin mäni.

Mutta ihan blogiainesta.

Kun katsoo oikeasta vinkkelistä,
niin huomaa, että on tuullut vasemmalta.
Taisi olla lounaan tekosia.

Vuokrataan.

"Kysäsen äiskältä miten menee."

"Tää ämyri on irtisanoutumisen edelläkävijä,
mutta katsotaan mitä voin tehdä."

Kirjatuki || vaiheessa.

Neljä kirjatukea tuunauksessa. Tässä ensimmäinen keskeneräisenä.

Sukkanauha.
Liimapinta ei ole vielä kuivunut.

Paperit, kukka ja muu kortintekotarvikkeista.

Sitä saattaa joutua valvomaan myöhään,
kun huomaa haluavansa värjätä vanhat farkut
ja vähän pienemmät vanhat farkut saman värisiksi.
Prosessi alkaa farkkujen normaalilla pesemisellä, jotta ne olisivat läikittömät,
jotta kauan hyllynkulmassa mietitty väri tarttuisi niihin mahdollisimman tasaisesti.
Sitten rummun pitää antaa kuivua, ennen kuin itse värin voi ripotella sen pohjalle.
Hätäiset käyttäkööt talouspaperia (jolla sademetsiä tuhotaan).
Odottelun ja värin rumpuun ripottelun jälkeen sinne ripotellaan myös hirveästi suolaa.
500 grammaa. Ongelma oli suuri, kun minulla oli 850 gramman purkki
ja olen aika huono matematiikassa. Tein siis peppipitkätossut
-silmät kiinni ja laskin kymmeneen.

suhinaa suhinaa suhinaa

Sitten laitetaan märät farkut mytyssä rumpuun värien ja suolien päälle.
No, ehkä suolojen.
Kone käyntiin. Ei pika-/säästöohjelmia.

hyrskyn hyrskyn hyrskyn

Ohjelman jälkeen lisätään normaalisti pesuainetta ja laitetaan kone taas käyntiin.
Mistä tulikin mieleen, että lisäsin ainetta liikaa,
kun kyseessä oli kuitenkin vain kahdet farkut.
Lisäksi en edelleenkään uskaltanut pestä pikaohjelmalla,
vaikka ohjeessa ei toitotettu enää sen perään.

hyrskyn hyrskyn hyrskyn

Kun ohjelma on käynyt itsensä ympäri on prosessi valmis farkkujen osalta.
Yleensä lopputulosta voi ihailla.
Tällä kertaa tarkasti katsottuna ei päästy aivan toivottuun lopputulokseen,
eli täysin saman värisiin farkkuihin, koska kappas vain;
lähtökohdiltaan farkut olivat eriväriset.
Eivät pesukoneetkaan mitään taikatemppuja voi tehdä. Harmi.
Mutta ongelmaa voi toki paikata;
kun kävelee vierekkäin oikein rivakasti,
niin pieniä sävyeroja tuskin huomaa itse
Muodin Ammattilainenkaan.
(kuka hän on?)

Ja sitten täytyy vielä muistaa, että omaan tai äidin pesukoneeseen
on voinut jäädä värijäämiä, eli pyöritä pesukone vielä kerran asteessa 40 tai 40 +.
Ja pari seuraavaa kertaa on myös hyvä varmistaa pesemällä pesukoneessa saman värisiä vaatteita, kuin mitä värjäsit,
jos siellä sittenkin on vielä jäämiä jäljellä.

Nämä ohjeet toimivat vain minun käyttämässäni värjäysaineessa.
Sinun aineesi voi tarvita eri ohjeet. Joten lue ne. Vaikka oletkin suomalainen.

psst. Olen myös aina hiukan järkyttynyt kun olen värjännyt tällä tyylillä vaatteita.
Minä, joka pyrin kierrättämään wc-paperirullan poikineen pyöritän pesukonetta tunnista toiseen.
Paria vaatekappaletta.
Rättiä.
Rytkyä.
Jotta farkkujen väri lisää
sinistyisi.

puhetta, lausahduksia, mietelmiä
oivalluksia, asiaa, höpsötystä

meidän tieltä
tänä sopivan tylsähkönä päivänä

Päivä,
jona ei ole mitään tekemistä
on hyvä päivä,
vaikket sä niin luule.

Päivä karkaa käsistäsi
ennen kuin sä luulet.

Toimin hyvin tutusti.

Lopeta kiirehtiminen.
Ehtii hyvin myöhemminkin.

Wc-paperin ostaminen
on osa jatkumoa.

Jos sanoit typerästi,
niin voit iloita siitä,
ettet kirjoittanut sitä.

Mustaa valkoisella
pidetään totuutena.

Missä olet,
sämpylänleipomisviettini?
Ai.
Syksy imi pillillä
kaikki jauhot pussista.

Liukuhihnalta kassiin.
Kassista kaappiin.
Kaapista nassuun.

Se voin olla minä
joka sotkin täällä tänään.

Jos pelottaa
laita heijastin.

Toiminta on
parasta terapiaa!

VR
toivottaa tervetulleeksi takaisin
elämäsi raiteille.

Joitain tavaroita tarvitsee useammin muuhun
kuin mihin ne on tarkoitettu.
Kuten henkaria wc-pöntön aukaisuun.

Talo on kuori,
koti on sydän,
siellä poikkeaa polku
arkeen ja takaisin.

Hupsutella saa.
Hupsutella pitää.

Valmistumislahja ystävälle.

Pieni sisustusidea. Kestänee jouluun. Pienet valot täytyy vielä liittää.

Pieni, ruma hiiri. Kestänee kunnes ei enää kestä.

Suuri, lihava kissa. Kestää yhdeksän hengen ja tyynyn voimin.

Klop klop klop.
Lapset rakastavat aikuisten kenkiä.

...varsinkin, jos ne pitää poimia ikkunalaudalta,
ja ovat muutenkin vähän hassuja.

Lapset rakastavat aikuisten hattuja.

...varsinkin, jos ne ovat tosi hassuja,
mutta muuten tämä on supersöpöä!

Ihana keppihevonen!
Kukaan ei voi olla eri mieltä.