Uutisia uutisia!

Se voi tuntua hullulta, että lokinpoikanen törmää hevoseen, jolloin molemmat heittävät henkensä. Hevonen juoksi kilometrejä 80 000€ arvosta, eikä kukaan voi olla enää kyydissä. Ja lokki parka vasta opetteli lentämään. Ehkä kaikesta syytetään loppujen lopuksi ravuria ohjastanutta ihmistä? Koska ei ohjastanut paremmin.

Sekin tuntui hullulta, että joku kengällään pääministeriä heittänyt on saanut kolme (3) vuotta vankeutta. (Ei se ollut Kiviniemi, se oli joku muu pääministeri.) Se jäi eniten kiinnostamaan, että mikä kenkä se oli. Oliko se Reino vai Aino vai kummari vai tennari vai korkkari? Ehkei sentään jälkimmäinen, koska tietenkin se oli miespuolinen henkilö joka tänään läksi kiven sisään.
Pieneen mieleeni tuli kyseistä uutista lukiessa se taksikuski (miespuolinen henkilö) joka surmasi nuoren tytön ja sai 10 vuotta vankeutta. Ensikertalaisena tuomio vähenee ehkä noin viiteen vuoteen, jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa.
Jos tämä aiempi pääministeriin suutahtanut olisikin heittänyt Isoa Herraa kolmella kengällä, niin olisiko tuomio noussut yhdeksään vuoteen? Josta päädymme miettimään heittiköhän hän kenkää ensikertaa, vai jo toista.
Tekstin kuvassa (mtv3.fi) tämä kengästä päähänsä saanut pääministeri näytti oikein hyvinvoivan hymyileväiseltä. Liekkö saanut kengän muistoksi.

Ai niin. Ennen oli citykaneja ja nyt on jo citymehiläisiäkin. Ja erolla sillä, että kanit osasivat tänne itse, mutta helsinkiläiset kantavat tänne nyt mehiläisiä ihan omin kätösin (koska kanit hävitettiin, tai jotain). Lemmikkinä mehiläinen. Siistiä.

Oikeastaan aika kamalia tämmöset juhlat! Jälkeenpäin mietittynä taisi olla viisasta, että olin juhannuksen töissä. Ainakin puolittain, tai siis melkein, ehkä.
Juhlissa aina syödään kamalasti. Sitten on kamalasti sukulaisia. Sitten sataa, aina. Ainakin kerran juhannuksessa. Sitten on ystävämme itikat, kun eihän juhannusta voi muualla viettää kuin Pohjoisen metsissä järvien rannoilla. Järvien rannoille on myös kasattu kokkoja tulitikkujen raapaisua odottamaan. Sitten on kauheesti ylimääräistä aikaa. Kaiken lisäksi lomakin voi pärähtää käyntiin justiin siitä juhannuksen kynnykseltä. Siis ihan kauheeta.
Noh. Juhliin kuuluu juhlaruoka ja -juoma, jälkiruoka ja -juoma, pikkukahvit ja isot voileipäkakut ja vielä isommat kermakakut, naposteltavat eli karkit ja sipsit kulhoissa ja kulhot pöydillä ja pöydät näin keskikesällä pihamaalla ja pihamaat siellä tuhannen kilometrin päässä Pohjosessa, jonne on joka juhannus värväydyttävä. Emännät ovat latoneet joka puolelle kaikenlaista suolaista ja makeaa ja toivovat jokaisen löytävän oman herkkunsa ja pelkäävät että joku tulee kertomaan erikoisruokavaliostaan koska ne herkut jäi tekemättä, lisäksi talossa on kissa jolle joku on taatusti allerginen. Isäntä huolehtii saunan lämmityksestä sukulaisille. Emäntä siivoaa saunan.
Tämä syömispuoli on aika vakavaa meille joilla on kahdeksan viikon pyöräilykuuri kesken. Entä jos ei jaksa polkee? Ja koska kuurit tuppaavat tuppautumaan päällekkäin voi joku intoilla samaan aikaan laihdutuskuuria (entä jos ei jaksa enää syyä?) ja erittäin terveellisiä elämäntapoja ja eroon tupakasta -kesäkisaa, ja olla siis aika kypsää seuraa sinne sukulaisten suosimille juhannusjuhlille. Ja tänäkin vuonna satoi. Ainakin täällä. Ei yllättänyt. Huomasin sen, koska olin juuri tämän aattopäivän vapailla -viettämässä tietenkin juhannusta. Kokkoa emme menneet katsomaan koska se oli luultavasti kastunut. En myöskään kestä toisen ihmisen julkista häpeää kun ei saa juhannuskokkoa sytytetyksi. Ja kaikki taputtavat. Täällä etelässä näin kerran itikan. Näkyks siel Pohjoses? Niin, ja sit vielä kun viettää juhannuksensa töissä voi olla ettei pääse niitä vapaa-ajan vieton ongelmiakaan syntymään. Paitsi, että onhan mölkky keksitty.

"Kultakurkku kesäkuun
laula sinä vain!
Takapihan koivunoksan valloitit,
siinä laulelit,
uuden aamun aloitit.

Toivotitko huomenta
ja aurinkoista päivää
vai kauemmasko lensi
pikkulinnun mieli,
kultakurkun laulukieli?

Kesäonni tuli jo
kun mansikoita sain.
Paljasjaloin, villatakkisin
pienen ilon totesin
kun kultakurkkua tervehdin.
Aamukahvin aikaan
koin sen huolettoman hetken."

Hyvää Juhannusta!

"Ollaan kotona, keitetään ruusunmarjateetä, kissalle silakoita." (Risto Rasa)

"Katson penkiltä kun varpusenpoika kylpee. En ajattele ikäviä, älä sinäkään." (R.R)

"Tehdään munakas ja unohdetaan tämä riitä. Pannaan siihen munakkaaseen juustoa joukkoon ja jatketaan tätä päivää." (R.R)

Kortti ystävältä maailma ääristä.

Kahdeksan tuntia, kiitos

Pikkutyttönä luin kirjoja Vinskistä, joka osti apteekista näkymättömyyspulveria. Pulveria otettuaan Vinski polkaisi oikeaa jalkaa (vai oliko se nyt vasen) ja sanoi "Seiniä päin!" ja muuttui näkymättömäksi. Sitten hän kujeili näkymättömänä kujilla ihmisten kustannuksella.
Apteekeissa voitais myydä myös nukkumispulveria. Voisi hihkaista vain "Unia päin!" ja vaipua rauhaisaan horrokseen milloin minkäkin työvuoron päätteeksi.

Tänään kuulin jutun radiosta aikaerosta. Siellä joku, luultavasti tutkija asiantuntija itse, kertoi varsin vakuuttavasti ettei kannata antaa usein elimistön kärsiä näistä vaivoista ja itään päin lentäessä ennen kaikkea elimistö parka on rankoilla. (Tässä vaiheessa tipahdin kyydistä.) Et siis ihan kauheeta kun menee tuonne jonnekin ja siel on 12 tuntia aikaeroo eteen- tai taaksepäin, tai sit vain kuusi tuntia. Sitä saattaa luulla, että aamulla on ilta vaikka tarjoillaan vasta kello kahdeksan teetä. Siinä kohden asiantuntija oli kyllä hereillä, kun varoitti ottamasta nukkumispulveria ennen lentokoneeseen menemistä. Jos näet sattuu tulivuori purkautumaan niin on oltava valmiina hyppäämään laskuvarjo niskassa, eikä siinä vain sovi nukahtaa leijuessa.
Siinä mietiskelin kuunnellessa, että pieni valkotakkinen hoitaja parka, vartija parka ja pian varmaan kaupan kassaneiti parkakin vain sopeuttaa itseään vaativaan aamu-, ilta-, yövuororytmiin. Vähän väliä. Ja milloin milläkin vapaapäivän määrällä ja aikaeron korjauksella, ergonomiset työvuorot kun jäävät toisinaan hartaaksi toiveeksi, syystä tai toisesta.

Minulle uni on usein Se Juttu, minkä takia päivä voi mennä pilalle. Tai sitten vain väsyttää. Se on mörkönä makkarissa, pyörivänä ajatuksena illalla päässä. Välillä ehdin jo miettiä onkohan tämä ala oikein sopiva, kun hoitajana vuorotyötä tekee luultavasti jatkossakin.
Mutta sitten muistin Vinskin. Ja sen kuinka Vinskin ääreen nukahdettua heräsin aamulla kouluun klo 4.30, puin vaatteet supernopeasti päälle ja hipsin alakertaan aamupalalle. Keittiössä tajusin -olin herännyt taas monta tuntia liian aikaisin. Painuin takaisin petiin vaatteet päällä. Luultavasti pelkäsin etten heräisi ajoissa ja myöhästyisin. Lisäksi taisin pelätä englannin opettajaa.
Tajusin, että tämä ajoittainen ongelma on ollut säännöllisen ajoittainen oikeastaan aina, ja on oikeastaan Vinskin syytä. Jatkan työtäni, untani ja voisin lukea vaikka Vinskinkin uudestaan. Koittakaa pärjäillä te jotka matkustatte paljon aikaeroissa ja hypätkää hyvin laskuvarjoillanne. Ensi yönä minä nukun loistavasti; tänään on perjantai-ilta, huomenna lauantai ja minulla vapaapäivä. Ja vuorotyön parhaita puoliahan ovat maanantait -silloin minä nukun ja joku muu on töissä.

Tykkäämisistä toimeksi

Lupasin taipuvani sataan vatsalihakseen päivässä kuukauden ajan, jos facebookissa olevista kavereistani 30 tykkäsi tilastani. Seuraavana aamuna pyörähdin facebookiin ennen töihin lähtöä ja teekupista läikähti suurinpiirtein orvokintuoksuiset nesteet pöydälle. Lentokentän viertä ajaessa mietin kuinkas pitkä aika se kuukausi olikaan. Voin facebook-lain edessä tehdä vatsalihaksia 28-31 päivää. Olen ehkä nössö, jos lakkaan heti 28 päivään. Olen ehkä hullu, jos teen hymyssä suin 31 päivää. Teen ehkä kompromissin, jos teen 29 tai 30 päivää -tai vaikka 30.päivänä vain 50 vatsalihasta, en sataa. Voin miettiä näitä lisää siinä itseäni kiusatessa. Tänään menen iltavuoroon, joka kestää 21.45 asti. Sen jälkeen -> vatsalihaksia kotona. Kiitos kannustuksista.

Hiusnauhoja ja hupakkoja houkkia

Joutohetkinä ihminen voi miettiä kaikenlaista. Minä mietin esimerkiksi sanoja. Tänään kuulin jonkun suusta pulpahtavan ilmaisun "tohahtaa", joka nosti hymyn huulille siinä tilanteessa. Jäin miettimään kyseistä sanaa. Tarkoittaako tohahtaa samaa asiaa kuin tuhahtaa? Viime viikolla kuulin kaupassa jonkun äidin puhuvan lapselleen hiusnauhasta. Ei kukaan sano nykyään hiusnauha. Ei kenelläkään ole sellaisia. Tietävätkö kaikki mikä se edes on?
Lukiessa saatan ihastella pitkään tekstissä olevaa osuvaa eli kuvaavaa, erikoista tai vanhanaikaista sanaa. Saatan hämmästyä sitä etten ole muistanut kyseisen sanan olemassaoloa ja yritän painaa sen mieleeni ihan vain laajentamaan sanavarastoa. Kymmenvuotiaalla pikkusiskollani on laaja sanavarasto ikäisekseen. Hän lukee paljon ja laittaa selvästi hauskat ilmaisut korvan taakse -ainakin kirjeistään päätellen!
Kaikenlaisia hymyn huulille nostattavia sanoja tuskin osaisikaan käyttää puhekielessä vaikka ne muistaisikin siinä hetkessä, mutta ainakin blogissa ja facebookissa niitä voi käyttää!
Kuvittele käyttäväsi puhekielessä sanoja hupakko, houkka, tomuttaa, konsanaan, nuttu, pöyristyttävä, häilyvä, koppava, tyystin, vieno...
En tiedä, mutta valkopunaraidallinen hiusnauha voi hyvinkin eksyä tukkaani. Se on muuten leikattu lahjanarurullasta.

Pää pystyyn vaikka harmaalla kivellä. Oli ennen onnimanni ja sitten tulin minä. Rohkea rokan syö, maitohappobakteeria päälle.

Saatan olla söpö, 188 -vuotias, tuleva lemmikkisi ja tänäänkin laiskalla tuulella.

Kutsun kotiani riippukeinuksi, lehvästöksi. Haaveita korkeiksi puiksi, joihin tukevasti juurrun.

Kauneus on katsojan silmissä ja tämä on taidetta.

Silmästä silmään vai silmä silmästä vai sieluni silmin? Päätä jo, nainen!

Ennemmin kannattaa SUUTTUA kuin punaiseksi muuttua ja olla hiljaa.

Silloin tällöin otetaan erittäin rennosti. Ihan hyvin voi syödä ja juoda sängyssä ja saunassa. Vettä varten pulikointi.

Aavistan:
kun tulen kotiin
kuulostelet
millä tuulella
millä kengillä
millä temperamentilla
kuljen eteiseen,
eteisen läpi keittiöön,
keittiön kautta olohuoneeseen.
Ja pysähdyn huokaisemaan keveästi
ikkunasta ulos.

Lista mitä voit tehdä, jos yövuorosi on liian rauhallinen:

*Keitä kupillinen teetä.
*Ajattele sitä mitä et ole ehtinyt ajatella (mikä on hyvinkin mahdollista, kun ihmiset elävät nykyään niin kovin kiireisesti).
*Hymyile ajatuksillesi! Suupielien alaspäin vetämiseen käytät enemmän lihaksia.

*Pese työkenkäsi työpaikan pesukoneessa. Toivo etteivät ne kutistu tai haalistu.
*Suunnittele seuraava vapaa viikonloppusi tai lomasi osoitteessa lomasuomi.fi.
*Päätä toteuttaa suunnitelmasi.
*Käy myös osoitteessa positiivarit.fi (ja hymyile) ja tilaa ajatusten aamiainen s-postiisi (ja hymyilet joka aamu).

*Kirjoita kirje ystävälle tai pikkusiskolle. Töissä tulee puhuttua töistä, mutta älä töissä kirjettä kirjottaessa sentään kirjoita töistä.
*Hyräile.
*Lue helppotajuista kirjaa. Suosittele kirjaa työkaverille, jos se on hyvä.
*Jumppaa. Venyttele.
*Lataa kännykkäsi täyteen.

*Syö kevyesti tai pitsaa. Älä koukkuunnu energiajuomiin tai palat loppuun.
*Ajattele miten tylsää olisi olla joka tiistai töissä.
*Tyhjennä lompakostasi turhat kuitit ja muu sälä.
*Torkahda.

*Kello viisi aamuyöllä haukotellessa ja viettäessä kitutunteja muistele tulevia yövuorolisiä. Muista myös uusia työkenkiä, jotka aiot ostaa lisillä entisten kutistuttua ja haalistuttua pesukoneessa.
*Naura koomisille ajatuksille.

Poden ajoittaisia muka tarpeellisia naiiviuden piirteitä, alemmuus- ja ylemmyyskompleksiaa, kultakuumetta, välittömyyttä, selittämisen tarvetta, epävarmuusfobiaa, luovuuskausia, kysymisen pelkoa, itsekriittisyyttä, ADHD -oireita, nokkelasanasotaa...
Maanantaina lähden liikkeelle alemmuuskomplesiasta liitettynä kysymisen pelkoon. Ärsyttävää, eikä lainkaan tarpeellista.
Tiistaina ote epävarmuusfobiasta lipsuu ja fobia saa otteen. Edelleen ärsyttävää. Auttavainen seuralainen sosiaalisissa tilanteissa on kuitenkin ihana naiivius!
Keskiviikkona itsekriittisyysvaihe alkaa heti aamusta, jonka jälkeen pääsen kuitenkin suht sujuvasti välittömyyden tunteeseen. Ihanaa. Ei mitään väliä, hei.
Torstaina tie välittömyydestä luovuuteen kukkii. Muutun kakkosluokan taiteilijaksi, tunnen itseni itselleni tarpeelliseksi. Selittämisen tarve tekee tuloaan.
Perjantaina jälkimmäinen on kehittynyt hienosti sen paremmalle puolelle ja nokkelasanasotaisuus nostaa piskuista päätään. Illasta ADHD -oireet ovat hyvin tyypillisiä. Energiaväreilyä huoneesta toiseen.
Lauantaina itsevarmuus (toisin päin epävarmuusfobia) kurottuu ylettymään ylemmyyskompleksiin, josta ei edes pelkää kärsivänsä.
Sunnuntaina olen kyllästynyt ylemmyyskompleksiaan, ja huomaan potevani kultakuumetta.

Kauniit maatuskani

Aikaisemmin luulin vihaavani juoksua. Juoksu on kylläkin väärä sana tässä tapauksessa, sillä suurin osa ihmisistä jotka sanovat käyneensä juoksulenkillä ovat todellisuudessa (tai salassa) käyneet hölkkälenkillä. En silti vihannut juoksua, vaan sitä etten jaksanut ja osannut juosta. Luultavasti myös kengät olivat huonot.
Kolme vuotta sitten tulin ensimmäiseltä kävely-hölkkä-kävely lenkiltä kotiin. Olin iloinen, että olin a) jaksanut innostua kuivana pitämästäni lajista b) jaksanut juosta kolmesta viiteen (3-5) pylvään väliä kerrallaan. Kohdasta a myös mieheni oli iloinen. Kuultuaan kohdan b hän ei puhunut mitään. Ei olisi tainnut selitys paksuista talvivaatteista ja liukkaasta kelistä kelvata.
Siitä alkoi kuitenkin epäsäännöllisen ajoittainen harrastus. Sinä syksynä laihduin 3-4 kiloa. Laitoin sen uuden harrastukseni piikkiin (todellisuudessa lakkasin syömästä, mutta se on toinen tarina). Jossain vaiheessa pyöreyteni hupenemisen jälkeen lenkkeilyinnokkuus loppui. Jos se tyssäsi flunssaan, niin luultavasti innokkuus ei loppunut vaan pelkästään lenkkeily. Jos se loppui huonoon talvisäähän...niin mikäs itsestä sen parempi tekosyy? Muistaakseni eräs Suomen kuuluisimmista kaljupäistä totesi suurinpiirtein näin: "kaikki syyt jotka estävät liikkumisen ovat tekosyitä" ja se oli hyvin sanottu!
Nykyään omistan hyvät lenkkarit, ja kykenen juoksemaan pitempiä matkoja kuin muutamia pylväänvälejä. Muukin liikkuminen kiinnostaa, joten juoksen juuri silloin kuin huvittaa. Harrastaminen voi nimittäin mennä myös överiksi, hui.

Kesän lähestyessä täti-ihmiset kotkottavat enemmän

Täti | (hitaasti nenä-äänellä): Jos on tarkkanäköinen, niin huomaa kyllä ettei hänen asiansa sittenkään ole niin hyvin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Hame on väärän pituinen.
Täti || (peitellen innostustaan): Olet oikeassa! Hame todella on oudon pituinen.
Täti ||| (epävarmasti): Varmaan on materiaaliltaan hieno ja kallis. Varmaan taas ulkomailta tuotu.
Täti | (erittäin varmasti): Hänen pituisellaan ihmisellä hameen pitäisi ulottua joko nilkkoihin asti tai polvien alapuolelle, mutta ei missään nimessä puolisääreen. Polven yläpuolelle ulottuva helma taas ei tule kysymykseenkään, eikä sitä voi kutsua edes hameeksi hänen ikäisensä ihmisen päällä.
Täti || (peitellen vahingoniloaan): Harmi ettei arvokasta materiaalia ajattele kun huomio kiinnittyy kokonaan hameen väärään pituuteen.
Täti ||| (myöntää huokaisten): Niin.
Täti | (todeten): Beige väri pukee hyvin ruskettunutta ihoa, mutta äkkiähän ulkomailtakin hankittu rusketus tosin häviää Suomen koleassa ja vetisessä kesässä. Ei tarvitse kuin kerran juhannus-saunaan mennä.
Täti || (suureellisesti ihmetellen): Mitenkähän hän on erehtynyt moisen ostoksen tekemään, kun on tunnetusti tyylitajuinen ja tarkka.
Täti | (suu viivana nyökytellen tavoitellen myötätuntoisuutta): Olen samaa mieltä. Aivan kuin ryhtikin olisi lysähtänyt sitten viime näkemän. Jotain on pahasti vialla.

Loman lähestyessä tekstiviestittelyä

Isä: Joko on matkakuumetta? Otan mukaan hyvän opaskirjan. Äiti on innoissaan.
Minä: Käyn kattoo kirjastossa jos sieltä löytys kartta, oikein turistikartta mistä löytyy kaikki patsaatkin, hehheh. Ps. osaatko ruotsia?
Isä: Ja visst.
Minä: Hienoa! Mulla on hyvä elekieli, varsinkin pari vuotta sitten kun yritin Latviassa kertoa myyjälle haluavani koettaa numeroa pienempiä kenkiä. Silja on muuten pollea vene! Oon käyny ihailee sitä rantsussa laiturin nokassa.

Täpötäysi katu.
Puikahdanko tästä välistä
vai tuosta ovesta,
tai odottaisinko hetken.
Kengänkannat kopisee,
kiire, kiire
kesäkatu vielä on.
Tähyilen toria
kirsikoita
punaposkisia mummoja.
Yhdestä litrasta kaksi ja puoli,
kiitos kiitos.
Istun vihdoin
tähän hetkeen
edessä meri ja pienet laineet
takana kuuma kesäkatu.

Tekstiviesti: "Tervetuloa osallistumaan enemmän AS. 1 elämään. t.vaimo"
Elämä tarkoitti ilmeisesti kotitöitä, koska seuraavana iltana meillä kovasti siivottiin ja tiskattiin.