No mutta pojat pojat!

...eli blogikissa Pömpö Nöppönen on palannut ruutuun! Mukanaan Kupsu, joka on saanut yksinkertaisen nimensä raavittuaan jatkuvalla syötöllä yksinkertaista korvallistaan yksinkertaisella kakkatassulla lähes koko nuoren elämänsä. En tosin tiedä miten Kupsu-nimi liittyy raapimiseen, mutta jokatapauksessa: Pojat on pesty. Tämä jännittävä tapahtuma sai alkunsa sunnuntaiaamuna. Yksi märkäturkkikuva löytyy, mutta hehheh, laitoimpa sen toisiks alimmaiseksi kuvaksi, koska kuten muistatte: Kun kissoista laitetaan kuvia, niin laitetaan kuusi, vaikka yhdeksästä elämästähän tässä puhutaan.

töllöti töllöti töllöti

nuolsk nuolsk nuolsk

"Suuri kissa. Suuri itsekkyys."

Nöppönen ja typerä lelu jolla ei ollut häntää ja jonka Nöppönen jätti vaille virkaa.

kuviokatit titakoivuk
kuviokerät tärekoivuk

räts

Tässä olivat Pömpö-uutiset tällä kertaa. Palaamme astialle jälleen myöhemmin, kun vesi on vaihdettu ja jotain uutta kissankupissa on tapahtunut (ei siis kovin usein, älä säikähdä). Minä olen kissatätiblogi ja kissani sanovat mau. Kun jaksavat.
Seuraavaksi menneen viikonlopun uutisiin, jotka voidaan laittaa nopeasti ranskalaisin viivoin, koska kissauutisten jälkeen muut uutiset valahtavat nilkkoihin.

-näin maton, joka maksoi 699€ (hävettää ihan kirjottaa), oisin saanu nelkytärossaa alea, mutta empä lämmennyt
-maton sijaan ostin tyynyn, mihin voi laittaa pään
-aamulla pää oli kipeä
-mies sai tyynyn
-minä laitan edellisen tyynyn pottupellon parempaan muokkaukseen ja huomenna pää ei oo kipee

Muuten: tuntuu vähä maanantailta. Näkyykse?!

Kodin hengettäreni
on muuttanut pois.
Paennut parkuvaa pyykkiä.
Kylpyhuoneen vasemmassa nurkassa
kahisi kuiva, huutava lakana:
Roikota vielä kolmaskin viikko!
Ja uhkasi syttyä palamaan.

*

Ystävälläni sikkarasilmät,
kahvihampaat ja vauva.
Arkisesti isoja,
pieniä ja rohkeita
lappuhaalareita kuivumassa.
Värikkäitä, märkiä kuppeja
sikinsokin laatikoissa.
Vesihanassa kiikkuu
keltainen tiskirätti.
Leipomisvietit hukassa.
Syksy oli imaissut
kaikki jauhot pussista.

Puhumme hyvinvoinnista,
elämänilosta ja arjen peikoista,
hiusten leikkauksesta,
halvoista sohvista.
Taputtelimme
taakse jääneet kaupungit,
niihin jääneet lapsuudet.

Hetkessä ymmärtää
kuinka talo on vain kuori,
kun koti on sekä sydän,
että solmittu solmu.
Siellä poikkeaa polku
arkeen ja takaisin.

*

Mielessäni aivastan.
Tietäisitpä, tietäisitpä
kuinka suuri siskonpeti.
Vihreisiin seiniin kiinni
maalattiin oransseja kukkia.
Niiden alla majaili
kokonaista kuusi patjaa.
Näitkö kukat?
Näitkö patjat?
Ymmärrämmekö
toisiamme koskaan.

Seuraavat ajatukset ovat eräästä aforismikirjasta, jonka aion silputa. En tiedä vielä mitä teen aforismisilpulle, mutta ehkä se tulee siinä saksiessa mieleen.

Onko meidä pakko löytää ratkaisu? Emmekö voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa. (tuntematon)

Mahdollisuus harjoittaa vapaasti kykyjään on onnen ydin. (Aristoteles)
Elämä kasvattaa suuret ihmiset ja antaa pienten mennä menojaan. (Marie von Ebner-Eschenbach)

Optimisti ei ole se, joka ei ole koskaan kärsinyt, vaan se joka on kokenut epätoivon ja voittanut sen. (Aleksandr Skrjabin)

Pidän enemmän mukavasta paheesta kuin uuvuttavasta hyveestä. (Jean de la Fontaine)
Pelko koputti oveen. Rohkeus ovasi oven. Eikä oven takana ollut ketään. (Tuntematon)
Jos ihmiset puhuvat sinusta pahaa, elä niin että kukaan ei usko heitä. (Platon)
Sympatia on keskustelun sielu. (William Hazlitt)

Asioiden merkitys ei piile asioissa itsessään vaan asenteessamme niitä kohtaan. (Antoine de Saint-Exupery)

On eräänlaista henkistä keikarointia ajatella, että onnellinen voi olla ilman rahaakin. (Albert Camus)
Työnteko on eräs hermostuneisuuden muoto. (Don Herold)

Hammassärkyä poteva luulee, että kaikki tervehampaiset ovat onnellisia. Saman erehdyken tekee köyhä rikasta ajatellessaan. (George Bernard Shaw)

Yhden ainoankin ihmisen kättentaputuksilla on suuri merkitys. (Samuel Johansson)
Maailman parhaat lääkärit ovat tohtori Paasto, tohtori Hiljaisuus ja tohtori Huvitus. (Jonathan Swift)

Kehittymättömät ihmiset ilahtuvat uudesta ja koreasta. Kypsyneet ihmiset ilahtuvat tavallisesta. (Zen-sanonta)
Jotkut kirjat ovat olemassa maisteltaviksi, jotkut ahmaistaviksi ja vain harvat pureskeltaviksi ja sulatettaviksi. (Francis Bacon)
Murhe on lähes aina merkki väärästä elämäntulkinnasta. (Henry de Montherlant)

Ystävälläsi on ystävä ja ystäväsi ystävällä on ystävä - ole siis hienotunteinen. (Ralps Waldo Emerson)
Tahdikas käyttäytyminen ei ole muuta, kuin että antaa toisten olla vapaasti oma itsensä. (Sol Chaneles)

Ihminen on kauneimmillaan silloin kun hän tekee omintaan. (Karl Bosch)
Raskasta yhden sydämen on kärsiä kahden puolesta. (Euripiles)

Kärsiessään yksin ihminen loukkaa ystäväänsä. (Jean de Rotrou)

Palelee. Palelee. Palelee.
Talvitennarit oli aamulla huono ratkaisu ja varpaat hyppivät suihkuun työpäivän päätteeksi.
Kissat on laihiksella. Kupsu ei hyväksy ollenkaan ja on naukunut vasemman polven vieressä puoli tuntia putkeen ja polven korvaa särkee.
Mietin minkä kokoiset käsipainot hankin kotiin sievän vaaleanpunaisen viltin viereen, jotta voin päiksyiltä herätessä herättää myös habani kasvamaan. Kivoja juttuja täällä blogissa tänään, eikö.
Yhdestä asiasta olen erityisen iloinen: Minun ei tarvinnut ajaa tänään Helsingin keskustaan, ei tarvinnut etsiä lumivapaata parkkipaikkaa, eikä pilata iltaa ressaamalla tästä asiasta. Sen minkä siirrän ensi viikkoon on mieheni murhe. Uusi sananlasku. Sillä hankin hänelle hänen vapaapäiväkseen tekemistä. Kivan tekemisen keksin. Mukavasti taksikuskin virkaan pääsee. Ohjeet kuuluu takapenkiltä. Mukavasti kuuluu. Takapenkiltä hyppään perillä pois. Pois ajaa taksikuski ja tunnin päästä uudestaan tulee. Mukavasti ilmaiseksi viepi kotiin asti.

Mutta palataampas päivän aamuun. Koska jalka voi tärähtää ensimmäisen kerran lattiaan joko vääränä tai oikeana, niin myös hammas voi tehdä sen saman. Nimittäin tuo valkoinen palikka kaks nelonen tuossa näkyvässä kulmassa lymyää kun nainen joskus hymyää. Sille hampaalle kävi nimittäin höperösti näkkärin kanssa, kun lohkesi. Voi voi. Kyllä hammashoitajaa koetellaan! Mikään ei inhota niin paljon kuin hammasongelmat. Ongelmahampaat. Mutta niin käyä tärskähti. Hampaani sai onneksi peruutuspaikan ja nyt on puudutusaine jo laskemassa. Tosin mietin kiivaasti oliko tämä puudutteen laitto täysin turhaa, sillä kyseessä oli vanhan paikan poismeno -ei siis viime päivien sokerisörsseleiden tulos, ja paikan laitto on silloin helpompaa kivun kannalta, kun ihka oikeeta reikää ei ole. Kehoni ikeneen ruiskutettiin siis ikävältä tuntuvaa ylimääräistä ainetta. Olisin ajatellut pidemmälle. Olisin ajatellut tarkemmin. Voisin ehkä puhua järkevästi kissalle, jos olisin jättänyt puudutusainevaihtoehdon unholaan ja kokeillut urheasti luomuratkaisua. Näin meidän hampaat tänään, vaikka leipähän tuossa kuvassa on.

Hyrisen täällä itsekseni, sillä mietin edellisiä päiviä ja päivien hienoja hetkiä!

...naurunkotkotusta ja huumoria (ylivoimaisesti eniten),
kävelyä ja kenkien vaihtoa päittäin (muistan jatkossa ottaa mukaan väh. kahdet kengät),
upeasti valaistuja siltoja ja Tonava kaunoinen,
hienosti syömistä sopivaan hintaan,
matkamuistoja ja tuliaisia,
terveyskylpylän +38 asteinen vesi,
kalliokirkko,
kommelluksia ja oivalluksia,
Euroopan hienoin parlamenttitalo,
henkeviä keskusteluita...

Eka ravintola:
-Kattoks kukaan pitääks tääl jättää tippiä?
-Hyvä tuoli.
-Joko meil on rahat sekasin?
-Mitä tää tekee euroissa?
-Mää en tiiä mitä mää tilasin.
-Nälkä! Entä jos pitää oottaa pari tuntia tai jotain? Ois pitäny ottaa eväät oottelua varten.
-Mihin te jätitte passit?
-Tippi on lisätty laskuun. Emme välty tippien jätöltä.
-Oisko kiva olla tarjoilija?
-Kato miten paljo tuo mies on tilannu ruokaa. Mua ei hävetä enää yhtään.
-Tääl on kiva valaistus!
-Mun paita on ihan ryppynen.

Tähän aikaan vuodesta, kun plussa-asteita on Budapestissä vasta muutamia eikä vihreää vielä näy puissa, näyttää kaupunki parhaat puolensa illan hämärtyessä.
Valot syttyvät siltoihin ja nähtävyydet korostuvat.

Ensimmäisenä iltana risteilimme Tonavalla tunteroisen ja kuulimme kotomaan kielellä selostuksen historiasta ja tiirailimme silmät soikeina joen molempia puolia.

Gellert-vuorelle emme kiivenneet. Maiharit jäi kotiin.

Julkaisin teidät, koska olette vähän tärähtäneitä.

Turistikaupan pitäjät tunnistivat meidät heti suomiflikoiks. Olivat mokomat opetelleet sanomaan päivää ja kiitos, johon olimme heti langeta. Yritimme kyllä pysyä kovina ja pitää forinttimme kukkaroissa.
Muutama tätönen kysyi ihmetellen olimmeko siskoksia, kun olimme niin samannäköisiä. (Olimme edelleen, emme olleet riidelleet.)

Kulman takana oleva suosikkiravintolamme ja sen yläkerrassa oleva biljardipöytä.

Biljardia ja keppijumppaa. Tuli siis urheiltuakin.

Pidimme kakkumaistiaisia vähän joka paikassa.
Se on helppoa: Kaikki tilaavat erilaisen kakun. Jokainen syö 10 sekuntia omaansa, jonka jälkeen kaikki katsovat ympärilleen ettei kukaan muu kakunsyöjä tai tarjoilija katso, tyrkkäävät oman kakkusensa myötäpäivässä istujalle ja maistavat vastapäivässä istujan kakkua. Sama toistuu tapauksessamme neljä kertaa. Lopuksi tapahtuu joko arviointia tai arvostelua, riippuen kakuntekijästä.

Cappuccino tähtäsi itsensä suosikkijuomaksi erilaisten teemakujen, joka paikasta löytyvän coca-colan ja pulloveden kanssa.

-Kato millanen juoma mulle tuli! Mitä noi lehet oli?
-Minttua. Onks hyvää?
-Hmm...ihan järkyttävän hyvää!
-Annappa niin maistan.
Samalla hetkellä kun lasken hörpyn minttua lasissa pyöreän pöydän puoliväliin, jotta sisko nro 3 saa sen itselleen, tulee avulias tarjoilija hakemaan lähes nuoltuja kuppeja ja lautasia. Avulias vie ne ja samalla myös minttuhörppylasin avuliaasti hymyillen pois.
-Sinne meni. En kehannu nolottaa.
-Joo.

Pikku-Olga oli prinsessatapojensa mukaan hyvin kiltisti koko matkan. Hän jakeli parhaimpia prinsessahymyjään ja sai eniten huomiota, kulutti forintteja vähiten, oli mukana joka tilanteessa.
Tullessa lentokoneessa Olga-neidin helistin lensi lähdön aikana lattialle ja vieri ties montako penkkiriviä taapäin. Sitäpä sitten eräs innokas herrasmies (joka tietenkään ei ollut suomalainen) riensi välittömästi hakemaan eli konttaamaan istuinten alle. Kiva herrasmies riensi sen jälkeen pesemään helistintä vessaan ja kuskasi sen paperiin käärittynä tylleröiselle. Kiitos kiitos. Pian Olga heitti helistimen uudestaan. Ja herrasmies riensi konttaamaan uudestaan. Kiitos kiitos. Kun helistin meinasi kolmatta kertaa lentää lattialle Olgan äiti hyökkäsi helisevän perään ja piilotti sen laukkuun...ja me Olgan hiukka juntahtavat suomalaiset seuralaiset olimme niin väsyneitä, että tirskuimme nenät nessuissa ja vedet silmissä loppumatkan.
Väsyneen mielestä tyhmät jutut on parhaita. Kyllä tiedetään!

Paijattavana.

Hotellin aamupalapöydän takana oleva seinä.
(näätteks ton jutun tossa vasemmalla? en saa sitä pois. se jää siis nyt siihen. mutta koska se on yhtä pieni kuin kärpäsenkakka, niin ehkä se ei haittaa, että se jää nyt siihen.)

Rakkauslukkoja.
Lukoissa oli nimiä ja päivämääriä ja avaimet olivat Tonava kaunoisessa. Minäkin olisin voinut laittaa lukon, mutta kun tämä oli tyttöjen reissu, ja sitä paitsi olen näissä asioissa aika kotimaatyyppi.

Kun lähtee reissuun on mukavaa kun voi tehdä niitä asioita mitä ei tee kotona:
-laittaa tukkaan kukan ja vaikka suurimman kukan mitä löytyy
-laittaa jalkaan korkeimmat korkkarit mitä löytyy tai ostaa sellaiset (eikä kukaan ihmettele mitään koska nuo on Suomesta ja Suomessa noin kaikki tekevät)
-pyytää toisen leivoksen, koska näitä ei saa Suomesta, enkä tule luultavasti enää ikinä tänne
-mennä hierojalle ja arpoa kuka saa parhaimman hieronnan, koska hieronta on halpaa, koska hierojat eivät ole niin koulutettuja minkä syy menee turistilla yli ymmärryksen
-miettiä kulkeeko ylihalvalla taxilla vai halvalla taxilla (jälkimmäinen on oikein)
-ja sen sellaista
Mutta voin minä kyllä laittaa kukan tukkaan kotonakin. Ihan hyvin.

2/5 valitti välillä jalkojensa kipeyttä.
Yksi onnellisimmista torkkui vaunuissa.

Esittelempä tässä Sankareitten aukion.
Emme käyneet siellä.
Ihailimme kaukaa ja räpsimme tsuumikuvia.

Viimeisin kahvila oli hauska paikka.
Leluja seinillä ja tuhkikset pöydillä.
Kirkkaita värejä.
Vain käteinen käy, kiitos.

Sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta nippelitietovihko oli sekaisin ja taksi oli tilattu tuliaisille.

Reissu meni hyvin!
(Lukuunottamatta tietenkin niitä onnettomia punaisia kenkiä, jotka katosivat forinteista luopumisen jälkeen.) Kaikki ovat päässeet koteihinsa, lihomista on tapahtunut, mustalaisorkesterin cd soi, kaikki ovat toisilleen velkaa ja mieli on alkanut arkeentua. Pikkuhiljaa.

ps. Vaikeinta koko reissussa oli hetki, jolloin odottimme kyytiä kotiin lentokentältä:
Yksi meinas kävellä laukkunsa kanssa liukuoveen, joka ei liukunutkaan.
Toinen oli jäädä liukuovien väliin.
Kolmatta tökkäsi liukuovi selkään.
Sen pituinen se ja liukuovi.

Matkalaukkujen kolistelua ja siipien suhinaa.
Sitä on siskoksilla tiedossa huomenna.

herra Budapest: Ihanko yksikseen ne tytöt siinä istuksivat?
tytöt: Ei sentään. Onhan meitä tässä viisi, pikku-Olga ja pari karttaa.

Yksi on etsinyt nippelitietoa, kuten kidutuskammion aukioloaikoja ja Tonava kaunoista, sekä opetellut sanomaan "Nár érdem. Finn vadjok".
Toinen on miettinyt montako bodya ottaa Olgalle mukaan ja mitkä rattaat kestävät jos luukku aukeaa ja rattaat tipahtavat pilveen.
Kolmas on lähes hukannut passinsa. Mutta onneksi sinne ei tarvita sellaista.
Neljännen koululaukku on painavampi kuin matkalaukku. Tieto painaa, lomailu ei.
Viides pakkaa minigrippipusseihin kaiken vähemmän vaarallisen ja toivoo parasta.
Kuudes eli Olga on tyytyväinen tutteineen.

Törmäillään.
(Mieluummin täällä alhaalla kuin tuolla ylhäällä.)
terkuin ei-niin-lentopelkoinen-blogitäti

Jos joutuu kiehuvaan veteen, saattaa käpristyä kokoon.
-blogitäti-

K ompleksi
I skostui
E nnakoimatta
H oidettava
U skallettava
V aitonainen
A rvioitava

V artioida
E hdoitta
S operrella
I kävää

Tehdääks lisää?

Rasvataan välillä käsiä ja mietitään tätä elämää.
Pakkasaamuja ja palmuja.
Talvikenkiin ei mahdu negatiivinenkaan villasukka.
Kengät kasvaa hetkessä lumen selkään kiinni.

Aikaa on paljon.
Sitä aikaa, joka loppuu kesken,
kun lumi tukkii tiet mielen toivon.

En enää muista mitä kesällä tapahtuu.
Miksi jaksoin ja uin.
Polskin lumihangessa kunnes joudun avantoon.
"Täällä on vähän viileää" huudellaan.

Tänään olen harmaavarpunen ja väsynyt.
Olen isosisko, jonka toimintasuunnitelma on hukkunut.
Otan särkylääkkeen ja höpötän hiljaa.
Höpötän hallat hoikiksi.

Lämmintä Ystävänpäivää!
...vaikka tuolla ulkona kasvaakin maasta jääpuikkoja, lumipalloja ja luistinratoja, niin ystävyys voi olla yhtä lämmin asia kuin vaikkapa pilkkihaalarit. Mutta ystävänpäivänäkin voi tuntea kamalia tunteita, kuten kateutta. Minä nimittäin olin tänään kateellinen. Ja vielä liikennevaloissa. Ja vielä jollekin tuntemattomalle MIEHELLE. (Nainen on nimittäin yleensä kateellinen naiselle, silloin kun sattuu sitä olemaan.) Ja vielä pilkkihaalarista.
Paleli nimittäin ihan vain pikkuisen.

Ystävyyden pitää olla helppoa.
Ystävyydessä ei tarvita ehtoja.
Ystävyyttä voi pitää yllä puhelinsoitolla, porkkanaleivoksella ja naurulla, jota kutsutaan myös kotkotukseksi.
Ystävyys on tosinaisten juttu.

Tämän näköisiä ystävänpäiväkortteja lähti täältä meiltä päin. Ehkä myös teille päin. Tätä korttia ylempi kortti meni anoppilaan. Osa sai tekstiviestin. Ystävänpäivä on niin ankara asia, että silloin voivat kortitkin loppua kesken.

Perjantaipitsaa ja ystäviä! Siitä on tuleva ilta tehty.
Marimekon Puro-kangaspalanen on päässyt kehyksiin, jotka pitäisi maalata.
Sitten joskun kun on aikaa. Ja kiinnostusta.

Eräänä iltana pieni Olga-neiti tuli käymään. Täti oli juuri moppaamassa lattioita.
Olga: Täti, miksi sinulla on kädessäsi moppi?
Täti-Marita: Siksi, ystäväiseni, että sukkani tarttuvat lattiaan kiinni.
Olga: Täti, miksi sinulla on kädessäsi tuo vanhanaikainen moppi, vaikka omistat sen hienonkin?
Täti-Marita: Siksi, ystäväiseni, että en osaa käyttää sitä ja se on puoliksi varastossa.
Olga: Täti, miksi varpaasi jäljet näkyvät märässä lattiassa?
Täti-Marita: Ystäväiseni, varpaat pitävät siitä.
Olga: Täti, pidätkö sinä siivoamisesta?
Täti-Marita: Ystäväiseni, alkuun pääseminen on hankalaa ja vaikka kotiin jää siivoamisesta hyvä tuoksu, niin sinä muruseni tuoksut paremmalta.
Olga seuraili moppia, varpaita, laulua ja tillotti nätisti otettaessa valokuvia.

Rakkaat tiekeisarit, tietöiden hallitsijat ja muut asfalttielimet:
Koska tietyö loppuu?
Kysyn ihan kiltisti.
Ohjeistan myös ihan kiltisti teitä tekemään kuten me muutkin: Lapioikaatte joskus vihonviimeinen talonne katto, neulokaatte jo ryijynne vihonviimeinen rivi, kääntäkäätte pottupeltonne vihonviimeinen sarka eli saakaatte joskus (tie)työnne valmihiksi. Sitten sammuttakaatte ärjyvät tietyökonevekottimenne, tumpatkaatte tupakkanne ja huokaiskaatte helpotuksesta.
Jos teitä vastaan kapinoidaan ja uudella tietyöllä painostetaan menkäätte lakkoon, opiskelkaatte uusi ammatti ja antakaatte akka navien ohjata punaiset Opelit läpi tuulen jään pelkäämättä tietöitä, jotka harhaan ohjaavat (siis ne Opelit) ja naisia pelottavat (siis ne tietyöt).
Tekijä: tuntematon

Elämäni on ajoittain aika jännittävää, kuten huomaatte. Niin jännittävää, että täytyy saada Kunnon Kofeiinia, eli kahvia hylkäämättä teen juontia.

Tiedättekö mikä on sumppuajattelija?
Se on se, jonka ajatukset A, C, D, E, F ja G johtavat pisteeseen B.
Tällöin piste B pyrkiikin luokse neiti C:n jota käyttää esiliinana kun on kiinnostunut herra H:sta.
Hmmm. Ystävänpäivän piikkiin ei olla taidettu laittaa vielä mitään?

Huomenta, jogurttihuulet.
Otetaan pullaa.

Aamuväsyä.
Aamumököä, kerta -väsyäkin.

Kyllä se siitä, kun pääsee raittiiseen ulkoilmaan.
Töihin.
Auton päälle ei pitäisi olla satanut lisää lunta.

Loppuviikosta meille tulee käymään kaksi ystispariskuntaa.
Mun parhaita kavereita.
Vaaleanpunaisia Bestiksiä.
Niitä ne on.
Niille voi aina soittaa.
Vaihdetaan iloja, huolia. Kerrotaan omat huolet toiselle, taakka ei lisäänny ja tilastot on ihmeissään. Tilastoihmiset ei ymmärrä.

Jumppasin eilen erään ohjelman tahdissa 35 minuuttia.
Ohjelma oli notkea, minulla varpaat.

Eilen sain rakennusnitojan käyttööni. Rakennusnidoin ja kehyksiin tuli kangas. Nyt se näyttää kuitenkin siltä, että kehykset pitäisi maalata. Vieläkö pystyy, kun kangas on jo paikoillaan? Olisit ajatellut nainen kerrankin loppuun asti.

Ulkohousut on valmiiksi autossa. Tänään pääsee vetämään pulkkaa.

Mies lupasi käydä kaupassa. Ja viedä erään paketin postiin.
Jätän maalarinteipin oven kahvaan: Muistathan viedä sen paketin, muru?

Lainan päiväksi varataan pikkurahaa,
ajetaan lumisia pikkukujia kirjastoon,
kävellään pikkuportaita ylös, toisia alas.

Nähdään kirjaston pieniä ihmisiä;
pieniä ja tärkeitä, nutturapäisiä tätejä,
pieniä höpsöjä miehiä
sanomalehtineen.

Pienessä nurkassa paksu täti,
penkoo hyllyä, penkoo kaiken,
menipäs hujanhajan,
ei jäljelle jätä pieni täti
pienintäkään kirjaa.
Ahne täti,
ahne sivistykselle ja suklaalle,
pikkuisenko selvästi, niin.

Ei jätä mitään pieni ahdas täti
paksussa nurkassa
pienessä suklaassa
ahneessa kirjassa.
Ei jätä kirjan kirjaa lainattavaksi,
ostettavaksi, koluttavaksi.
Höpsö täti sinä.

Kotiin tyhjin, pikkuisin käsin.
Pikkuvanha päätös:
Jos joskus on pieni,
paksu, punainen talo,
niin sinne tulee
takka ja tuli,
pieni kirjasto ja lämmin koti.
Ei tätin tätiä,
ei yhtäkään nutturapäätä,
vaan pieniä suuria kirjoja
paksut punaiset pinot.

Löytyi vielä muutama kirja, jotka voin lahjoittaa pois:

Paolo ja susi. Kirj. Alan c. Jenkins
Kaksoset. Kirj. Maja Jäderin-Hagfors
Mariella ja Vera-Teresan arvoitus. Kirj. Marita Lindqvist

Vaikka maanantai on vapaa velvollisuuksista, niin kannattaa silti olla varovainen ja aloittaa rauhallisesti teekupillisella. Samalla voi katsella kirjoja tuoleilla ja pöydällä ja miettiä mihin pinot tunkisi. Eilen päivystin mahdollisesti tulevaa työvuoroa kaksi tuntia, kuuntelin samalla Eppu Nuotion Musta äänikirjaa, siirtelin kirjoja mielestäni hyvin järkeviin järjestyksiin ja pyyhin pölyjä. (Kuulenko helpottuneita huokauksia? Höh.) Siinä oli hyvää aikaa tehdä tämä siivousasia mitä muuten en siis tekisi.
Työvuoroa ei onneksi tullut, huokaisi täti-Monika kirjatorilla ja jatkoi pölyjen pyyhintää. Pölyä oli paljon. Löysin kirjoja, joita en halua omistaa ja jotka hämmästyttivät minua muuten vain olemassa olollaan. Kuten ne Pupu Tupunat, joiden kohtaloita aion täällä blogissani alkaa nyt ratkomaan. Ehkä saan sitten siivouksenkin jossain vaiheessa loppuun.

Eli ensimmäisenä kommentti-osioon hihkaissut saa:
Pupu Tupuna ja ystävät (erittäin herttainen kirja)
& Pupu Tupuna Pupulassa harrastetaan (erittäin herttainen kirja).

Täyttä vauhtia, Mato Matala! Kovakantinen, Suuri Suomalainen kirjakerho.

Ihmeellinen omenapuutarha. Kirj. Marja Luukkonen

Seikkailu odottaa. (sis. kirjat Seikkailujen saari, seikkailujen linna, seikkailujen laakso) Kirj. Enid Blyton

Kirj. Anni Polva: Penni ajatuksistasi. Kumpi vei sydämeni. Älähän änkee.

Kirj. Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita. Suolaista hiekkaa.

Valon kivi Nefer Vaitelias. Kirj. Christian Jaco
(Uusi maailmanmenestys RAMSES-sarjan kirjoittajalta)

Alma ja yllätysjuhlat. Kirj. Maikki Harjanne

Huonemiehen poika. Kirj. Kalle Päätalo

Suoraa toimintaa Tossavaiset! Kirj. Tuula Kallioniemi

Robinson Crusoen seikkailut. Kirj. Daniel Defoe

Pakene luostariin. Kirj. Maijaliisa Dieckmann

Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä. Kirj. Astrid Lindgren

Lääkärinä Preerialla. Kirj. Gene Schulze

Perhealbumi. Kirj. Danielle Steel

Koko, konkka, ronkka ja rusina. Kirj.Tuija Lehtinen

Voittoa ei ole tarkoitus tehdä eli nyt saa ilmaiseksi, jos haluaa! Jos pitää turvautua postin kuljetukseen, niin hankkijan tehtäväksi lankeaa postikulujen maksu ja osoitteensa voi ilmoittaa s-postiin. Kirjojen kunnosta voi kysyä tarkemmin, jotkut voivat olla kirjaston poistokirjoja, mutta mitään täysin repaleista kirjaa en tyrkytä. Nämä kirjat kiikutan muuten divariin, mutta tästä talosta tuli lähtö ny.

Miten ois tiikerikakku?

Salaatissa suussa sulava ylikypsä savusaunapalvipala.
Jäin herkuttelemaan, kun mies lähti MP-messuille.

Vähän ennen sitä mies kertoi karmean tarinan:
Olipa kerran rikas mies etelä-Suomessa. Hän asui erittäin tasaiseksi ajetun pitkähkön soratien päässä ja hänellä oli autonkuljettaja.

Rikas mies: Autonkuljettaja, mitä aiot tehdä tänään, kun olet vienyt minut määränpäähän?
Autonkuljettaja: Rikas mies, palaan takaisin ja pysähdyn poimimaan erään kiven, joka haittaa soratiellä ajamista.

Todellisuudessa kukaan muu kuin Autonkuljettaja ja ehkä Rikas Mies huomasi kiven, joka ei soveltunut muihin kiviin. Tarina ärsytti minua. Varsinkin kun se on erittäin tosi.

Marita: Aattele, että ihmiset näkee jossain nälkää ja yks kerää kiviä soratiellä??! Ja pitää sitä vielä jotenkin tärkeänä.

Tietenkin hän oli oikeassa. Ei aurinko voi niin vain muitta mutkitta nousta taivaalle. Mutta se, että toinen on oikeassa, ei estä toista pettymästä. (Taikatalvi)

Aamulla löysin yläkaapista sekalaisen kasan ryppyisiä kankaita. Koska silittäminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa silitin ne. Samalla mietin minkä kankaan mallaan sopivaksi ja nakutan kiinni isoon puukehykseen.

-Elämä ei ole rauhallista, sanoi Nuuskamuikkunen ihastuneena. (Taikurin hattu)
*
-Sinä saat kantaa eväitä, sanoi Nipsu. -Minä en ehdi, kun minun täytyy olla oppaana. (Muumipeikko ja pyrstötähti)
*
Äiti oli sanonut, ettei hän uskonut huonon elämän olevan edes hauskaa, mutta isä ei ollut siitä niinkään varma. (Näkymätön lapsi)

-Se on meidän! pikku Myy huudahti ja hyppäsi istumaan pannukakun päälle.
-Ei noin saa käyttäytyä, nuhteli Mymmelin tytär. Hän siirsi sisarensa pois, harjasi pannukakun ja piilotti sen liinan alle. (Vaarallinen juhannus)

*

Älä vain lue lapsille mitään, mikä antaa meistä huonon kuvan. Sano mieluummin "viiva, viiva, viiva". (Muumimamma Muumipapalle tämän muistelmista)

Tänään on ollut ihana aamu.
Ajatukset ovat hyviä, mieli on hyvä, olo on hyvä.
Kaikki on hyvin.
Ja miten helposti se kävisi useamminkin.

-Niin siinä käy, kun keitossa on kelmu eikä saa unohtaa rauhassa mitä haluaa. (Ruttuvaari)