"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

25.2.2011


Kodin hengettäreni
on muuttanut pois.
Paennut parkuvaa pyykkiä.
Kylpyhuoneen vasemmassa nurkassa
kahisi kuiva, huutava lakana:
Roikota vielä kolmaskin viikko!
Ja uhkasi syttyä palamaan.

*

Ystävälläni sikkarasilmät,
kahvihampaat ja vauva.
Arkisesti isoja,
pieniä ja rohkeita
lappuhaalareita kuivumassa.
Värikkäitä, märkiä kuppeja
sikinsokin laatikoissa.
Vesihanassa kiikkuu
keltainen tiskirätti.
Leipomisvietit hukassa.
Syksy oli imaissut
kaikki jauhot pussista.

Puhumme hyvinvoinnista,
elämänilosta ja arjen peikoista,
hiusten leikkauksesta,
halvoista sohvista.
Taputtelimme
taakse jääneet kaupungit,
niihin jääneet lapsuudet.

Hetkessä ymmärtää
kuinka talo on vain kuori,
kun koti on sekä sydän,
että solmittu solmu.
Siellä poikkeaa polku
arkeen ja takaisin.

*

Mielessäni aivastan.
Tietäisitpä, tietäisitpä
kuinka suuri siskonpeti.
Vihreisiin seiniin kiinni
maalattiin oransseja kukkia.
Niiden alla majaili
kokonaista kuusi patjaa.
Näitkö kukat?
Näitkö patjat?
Ymmärrämmekö
toisiamme koskaan.

6 kommenttia:

  1. Pidän näistä runoista!

    VastaaPoista
  2. Samat sanat, oliko nää sun? Tosi hyviä - mielikuvat ja tunnelmat ja ajatukset.

    VastaaPoista
  3. Olihan ne. Kiitos Maria!

    VastaaPoista
  4. Uusia taitoja vain putkahtelee esiin.
    Tällä kertaa runoilu, Ja ihania ovatkin!
    Ei oo meiän Mara mikkään tyhjän pantti.

    VastaaPoista
  5. Hahaa, nämäpä ovatkin "niitä" runoja...;)

    VastaaPoista