Sinne moni toivoo pääsevänsä.
Siellä moni käy usein.
Sinne mennessään moni hikoilee ja sieltä pois tullessaan huokaisee
(kuka helpotuksesta, kuka epätoivosta).
Siellä harva osaa tai voi olla oma itsensä.
Mikä se on?
TYÖHAASTATTELU.
Tänään tämä asia toi mieleeni eräitä kommentteja,
joita olen erinäisissä työhaastatteluissani kuullut.
-Sinulla ei kyllä ole työkokemusta, haastattelija sanoo.
-Niin, ei. Mitä nyt opiskeluajalta karttui. Valmistuin nyt toukokuun lopussa.
-Valitettavasti emme voi tarjota töitä.
Mieleni teki hypätä hänen pallilleen, laittaa lasit nenälle ja leikkiä viisi minuuttia hänen pomoaan.
-Kuules Irma. Se ei nyt vain käy, että olet kuluttanut 45 vuotta tätä samaa pallia.
Miten olis pienet työpaikan vaihdokset tässä välissä, että pysyisit ajassa mukana? Järjestämme sinulle linja-autokortin ja lounassetelit.
Niin, Irma, ne on niitä mitä työnantaja voi nykypäivänä työntekijälleen tarjota.Jos haluaa.
Ja uimaliput! Etkös sinä harrastanut uimista?
Huhuu, Irmaseni: En voi saada työkokemusta, jos minulle ei anneta työtä.
-Sinullapa on kauniit sormukset! sanoi haastattelija tarttuen vasempaan nimettömääni.
-Juu, kiitos..., minä vastaan hämmästyen.
-Kuinkas kauan te olette olleet naimisissa?
-Tuota, eh, puolisen vuotta..., minä tuijotellen sormuksiani.
-Tätähän minä en saisi kysyä, mutta oletko raskaana? kysyy haastatteli,
joka katsoo suoraan minuun.
Kiristelen hampaitani ja mietin että, niin, miksi sitten kysyt?!
-En.
Pakko saada tämä työ.
Haastattelun lopussa:
-No niin, kyllä tämä työ on sinun. Minulla ei ole mitään syytä olla palkkaamatta sinua.
Mitä hän olisi sanonut, jos olisin vastannut että kyllä?
-Meillä on ollut työntekijä, joka on tehnyt sellaista ja tällaista (pitkä tarina huonosta työntekijästä).
-Ahaa, nyökyttelen ymmärtäväisesti.
Vilkaisen välillä ikkunasta ulos ja mietin mihin olen pääni pistämässä.
-Niin, että oletko sinä samanlainen? haastattelija kumartuu eteenpäin ja tuijottaa silmiini.
-Luulen, että tiedän mitä tässä työssä kuuluu tehdä, vastaan.
-Hyvä. Ei ollut hyvä se edellinen. Eikä sitä edellinen. Mutta kyllä sinusta näkee, että olet aivan eri luokkaa! Saako muuten kysyä, että onko sinulla jokin vakaumus?
-Voi, Marita, sinä saavuit meille kuin pieni enkeli taivaan lähettinä! haastattelija huokaa.
Epäilykseni heräävät ja meinaan töksäyttää, että sädekehäni on useimmiten himmeä.
-Tässä on sinulle heti työvuorolista! Voit aloittaa huomenna.
Enkeli aloitti huomenna.
-Tämän ensimmäisen puolen vuoden jälkeen sinulla voi olla täällä vakituinen paikka, arvioivaa katsettaan minussa harjaannuttava rouva sanoo.
Hän ei sano sitä, mutta tarkoittaa, että kaikki tämä on koeaikaa.
Munaat kerran niin työsopimus ei jatku.
-Meidän täytyy tehdä lisäksi sillälailla, että nyt kolmen kuukauden jälkeen jatketaan sopimustasi ja siihen tulee sellainen yhden päivän "tauko",
hän jatkaa ja kääntää katseensa sopimuspaperiin.
-Ahaa? No tuota, ei kai se haittaa..., päästän suustani epävarmana.
En heti ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.
Myöhemmin ymmärrän.
Se on sitä "lomien palamista" se.
Kiitos ja näkemiin.
Minulle on sanottu työhaastattelussa myös sellaisia kommentteja,
jotka ovat herättäneet luottamusta.
Kuten:
-Täällä ei harrasteta työsopimuksen pilkkomista vaan arvostetaan työntekijöitä,
sanoi viimeisin haastattelijani, joka katsoi työtodistuksiani.
Kiva.
Suorastaan mukavaa!
Siellä moni käy usein.
Sinne mennessään moni hikoilee ja sieltä pois tullessaan huokaisee
(kuka helpotuksesta, kuka epätoivosta).
Siellä harva osaa tai voi olla oma itsensä.
Mikä se on?
TYÖHAASTATTELU.
Tänään tämä asia toi mieleeni eräitä kommentteja,
joita olen erinäisissä työhaastatteluissani kuullut.
-Sinulla ei kyllä ole työkokemusta, haastattelija sanoo.
-Niin, ei. Mitä nyt opiskeluajalta karttui. Valmistuin nyt toukokuun lopussa.
-Valitettavasti emme voi tarjota töitä.
Mieleni teki hypätä hänen pallilleen, laittaa lasit nenälle ja leikkiä viisi minuuttia hänen pomoaan.
-Kuules Irma. Se ei nyt vain käy, että olet kuluttanut 45 vuotta tätä samaa pallia.
Miten olis pienet työpaikan vaihdokset tässä välissä, että pysyisit ajassa mukana? Järjestämme sinulle linja-autokortin ja lounassetelit.
Niin, Irma, ne on niitä mitä työnantaja voi nykypäivänä työntekijälleen tarjota.Jos haluaa.
Ja uimaliput! Etkös sinä harrastanut uimista?
Huhuu, Irmaseni: En voi saada työkokemusta, jos minulle ei anneta työtä.
-Sinullapa on kauniit sormukset! sanoi haastattelija tarttuen vasempaan nimettömääni.
-Juu, kiitos..., minä vastaan hämmästyen.
-Kuinkas kauan te olette olleet naimisissa?
-Tuota, eh, puolisen vuotta..., minä tuijotellen sormuksiani.
-Tätähän minä en saisi kysyä, mutta oletko raskaana? kysyy haastatteli,
joka katsoo suoraan minuun.
Kiristelen hampaitani ja mietin että, niin, miksi sitten kysyt?!
-En.
Pakko saada tämä työ.
Haastattelun lopussa:
-No niin, kyllä tämä työ on sinun. Minulla ei ole mitään syytä olla palkkaamatta sinua.
Mitä hän olisi sanonut, jos olisin vastannut että kyllä?
-Meillä on ollut työntekijä, joka on tehnyt sellaista ja tällaista (pitkä tarina huonosta työntekijästä).
-Ahaa, nyökyttelen ymmärtäväisesti.
Vilkaisen välillä ikkunasta ulos ja mietin mihin olen pääni pistämässä.
-Niin, että oletko sinä samanlainen? haastattelija kumartuu eteenpäin ja tuijottaa silmiini.
-Luulen, että tiedän mitä tässä työssä kuuluu tehdä, vastaan.
-Hyvä. Ei ollut hyvä se edellinen. Eikä sitä edellinen. Mutta kyllä sinusta näkee, että olet aivan eri luokkaa! Saako muuten kysyä, että onko sinulla jokin vakaumus?
-Voi, Marita, sinä saavuit meille kuin pieni enkeli taivaan lähettinä! haastattelija huokaa.
Epäilykseni heräävät ja meinaan töksäyttää, että sädekehäni on useimmiten himmeä.
-Tässä on sinulle heti työvuorolista! Voit aloittaa huomenna.
Enkeli aloitti huomenna.
-Tämän ensimmäisen puolen vuoden jälkeen sinulla voi olla täällä vakituinen paikka, arvioivaa katsettaan minussa harjaannuttava rouva sanoo.
Hän ei sano sitä, mutta tarkoittaa, että kaikki tämä on koeaikaa.
Munaat kerran niin työsopimus ei jatku.
-Meidän täytyy tehdä lisäksi sillälailla, että nyt kolmen kuukauden jälkeen jatketaan sopimustasi ja siihen tulee sellainen yhden päivän "tauko",
hän jatkaa ja kääntää katseensa sopimuspaperiin.
-Ahaa? No tuota, ei kai se haittaa..., päästän suustani epävarmana.
En heti ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.
Myöhemmin ymmärrän.
Se on sitä "lomien palamista" se.
Kiitos ja näkemiin.
Minulle on sanottu työhaastattelussa myös sellaisia kommentteja,
jotka ovat herättäneet luottamusta.
Kuten:
-Täällä ei harrasteta työsopimuksen pilkkomista vaan arvostetaan työntekijöitä,
sanoi viimeisin haastattelijani, joka katsoi työtodistuksiani.
Kiva.
Suorastaan mukavaa!
