Neiti parturi-kampaajien kauhu:

minä: "Jotain uutta ois kiva tehdä tukalle!"

neiti: "Mukava! No, mitähän se olis?"

minä: "Ei mitään hajua."

neiti: "Leikataanko lyhyeksi? Joku kiva malli?"

minä: "EI! Siis kyllä mä pituuden haluisin säilyttää. Ja malleja saa kun värkkää aamusin tukan töttyrälle."

neiti: "...aivan. Se rajottaa aika paljon, siis jos haluat kuitenkin jotain uutta."

minä: "Ku oon niin pitkään kasvattanu. Vaikka siis eihän mulla koskaan oo oikeesti lyhyttä tukkaa ollukaan."

neiti: "...aivan."

päättäväinen minä: "Kuivat latvat ainakin pois!" (vakiotilaus tiskillä)

neiti: "On tainnu kuivahtaa latva vähän auringossa. Tuota, tuota... Jos pituuden haluat säilyttää, niin mites ois otsatukka?"

minä: "Kokeilin vuosi sitten. Aloin kasvattaa heti pois. Kihartu sateessa ja piti vääntää suoristusraudalla joka aamu."

tuskastunut neiti: "Jos leikkaisi tarpeeksi lyhyeksi niin ei pääse kihartumaan. Se vois olla ihan toimiva."

erittäin epäileväinen minä: "HMMM! Niin, kasvaahan se siitä jos ei ole hyvä..."

neiti: "Juu. Uusiutuva luonnonvarahan se tämä... Katsoppas jos leikkaisin tästä näin ja näin ja otsaa myöten ja vähä vahaa tonne ja hauskasti kiekura tähän ja ei yhtään vaikeeta!"

minä (muistaen kaikki ne kerrat kun jälkeen päin hoin itsekseni: ei koskaan enää mitään radikaalia!! ei koskaan! tämä kun tästä kasvaa niin olen saanut pääni takaisin!!): "LEIKATAAN! Mutta saksilla. Unohda se veitsi. Munlainen tukka ei tykkää, luki lehdessä."

(runsaasti saksien ääntelyä)

(runsaasti köhinää kaapu päällä istujalta)

neiti: "Valmistapa tuli! Miltäs näyttää?"

vähitellen lämpeevä minä: "Kyyllä siihen tottuu. Ihan hyvä."

neiti (siirtynyt takatukan kimppuun): "Se on ihan helppo laittaa. Vahaa vain ja sormilla haroo."

minä: "Lähinnä mä mietin tässä näköö."

(runsaasti kuivien latvojen tippumista)

positiivinen minä: "Itse asias tää voi olla ihan hauska! Tarttee vaan tottua katsomaan."

neiti: "No kiva! Tässäpä tää sitten ois."

minä: "Joo, kato elämästä puuttuu hauskuus jos ei ikinä uskalla tehä mitään! Ei ees tukalleen!"

neiti: "No näinpä!"