Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?

Seison kassahihnan päässä pussi kädessä ja odotan. Neiti on aika hidas, mikä pitää kylläkin antaa neidille anteeksi, koska neiti on näemmä opiskelija. Ensimmäinen maitopurkki (Valion, Maiju ei tykkää jos ostaa Ingmannia). Kaappaan sen äkkiä käteeni ja lasken sievästi pussin oikeaan reunaan. Toinen maitopurkki edellisen viereen.
Hah! Ostinko taas kivennäisvettä? Kuinka hampaille käy? Ja kuka jaksaa raahata kotiin kolme puolentoista litran pulloa raahatakseen tyhjät pullot taas viikon päästä takaisin pullonpalautukseen? Minä. Lähes rakastan kierrätystä.
Jaahas, varrasleipää. Unohtunut herkku. Näköjään valitsin vaihtoehdoista halvempaa. Onkohan tässä jotain vikaa, kun tämä on halvempaa? No ainakaan suomalaista tämä ei ole. Ruotsalainen ei haittaisi, kun niillähän on kruunut. Eivät pääse euroista hyötymään.
Joka kodin jauhelihaa ja hunajakanaa. Hmmh, koska huomenna alkaa kesä, niin olisi voinut ottaa jotain muutakin...mutta jos lorautan tuota uutta kolme juustoa -ruokakermaa joukkoon niin jospa se menee! Ei maistuisi niin vanhanaikaiselle.
Ei kyllä sais aatella tälleen, tää on kauheeta. Ihan ku ruokalistassa pitäis olla viis tähtee eikä tavallinen makarooni kelpais koskaan. Tääkin omena on ihan hyvä! Ykkösluokkaa.
No nyt tulee herkkua pussiin, valkosipulipatonki! Tässä onkin sopivasti tämmönen patongin mentävä kolo, et voi laittaa pussiin pystyyn.
Äkkiä seuraava muovipussi, miksen aukaissut tätä valmiiksi! Tavaraa tulee hirveellä kiireellä ja kaikki kasautuu hihnan päähän, ruohosipulit katkeilee ja sämpylät menee muodottomiksi. Ja samassa: "Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?" Ah, laita ihmeessä!
Onneksi neiti on sen verran tottumaton vielä, että pakastepussien kanssa värkkääminen kestää hetken. Ehdin saada toisen muovipussini auki ja sujauttaa sinne nättiin riviin voita, maustekurkkupurkin ja leikkeleet. Onneks se kysy tota, mä haluan että ne laittaa pakasteet pieneen pussiin. Sitten saan itelle sen kirkkaan pikkupussin jolla voi kuljettaa eväät töihin.
No nyt tulee jännää; ehdinkö lappaa ostokset pusseihin vai näpyttääkö neiti ensin loppusumman kassaan? No, neiti kassaneiti voittaa. Luultavasti hän valmistuu tänä keväänä, ja juhlii lauantaina merkonomin titteliä. Vai mikä se oli.
Vilautan viiden euron plussaetusetelin ja plussakortin neidin käteen. Samalla huomaan ettei taakseni ole kertynyt jonoa, vaikka kello on viisi ja on maanantai. Hyvä homma. Neiti voi ottaa vaikka huikan kivennäisvesipullostaan.
Lopuksi vilkaisu hihnan päähän ettei mitään unohdu, ja HOP, lastattu laiva lähtee kohti kotia.

"Iltalenkillä
käyn itseni kanssa
pientä sanasotaa.
Yleensä häviän.
Kohdalle sattuva
koivunoksa
heilahtelee paljaana jälkeeni."

Kitchen is the heart of the home.

Tästä aamupäivästä teen arkisesti ihanaa! Otampa tuon romukaapin ennen aamupalaa. Lattialle tipahtelee mustekyniä, kynttilänpätkiä, keittokirjoja, sytytin, viivaimia, lankakeriä sekä muita jokapäivän esineitä, arjen asioita, salaisuuksia. Päätän uudistaa kun-avaat-tämän-oven-ilmeen ja järjestellä kaiken loogisesti. Mustekynät pääsevät viivainten kanssa samaan purkkiin.

Tässä välissä kieritänkin mattomääräni reippaasti rullalle. Ulos kiikutan kaksi raidallista ja yhden ruskean. Huushollimme pahin pölykoira karkaa samalla pihalle ja naukuu mennessään.

Kukkani kaipaavat vettä ja vessan peili on täynnä täpliä. Milloin viimeksi jynssäsin lieden? Ruskeakastiketahra paljastaa: toissaviikkoista. Sängyn alta yllätän elävän pölykoira-armeijan. Oletteko te sitä viime talven jäämistöä? yskähdän imurinputki kädessä. Ystävyytemme jatkuu vähän myöhemmin eteisessä kenkien luona ja olohuoneen sohvan takana.

Ajattelen, että kun kuljen näin kontillani raahaten imuri-ystävääni perässäni, ei 47 neliötä tunnu enää ollenkaan pieneltä. Innoissani olen imaista osan romukaapin sisällöstä huutavaan putkeen.

Lopulta pitennänkin arkisesti ihanan aamupäiväni kestämään iltapäivän tunteihin. Haen mattomääräni sisälle. Karannut kissa loikkii edelläni viiden tähden asuntoon. Kotini kiiltää moppauksen sekä ikkunoista pyyhkimieni tahmatassupainallusten jäljiltä. On sopivan kotoista teehetkelle.

Luen parhaillaan Pieni Runotyttö -kirjaa. Se on niitä lasten kirjoja, jotka sopivat loistavasti aikuisillekin. Vanhanajan tyttökirjoissa on jotain mikä vetää puoleensa. Tapahtumapaikoista löytyy puutarhoja, lehmiä, kaivoja, hirsitaloja, kulkukauppiaita, kasvihuoneita, kirnuja, aittoja, kynttilävalaistusta. Siihen mielenkiintoiseen aikaan mitä itse ei ole elänyt pääsee tunnelmoiden mukaan. Pieni Runotyttö -kirjan henkilöt ovat hyvin persoonallisia. On vilkkaita, hyvää tarkoittavia, sanavalmiita pikkutyttöjä, tuimia tätejä ja ankara opettaja.
Sananlaskut "paha saa palkkansa" ja "loppu hyvin, kaikki hyvin" sopivat hyvin kirjojen loppuihin. Luultavasti pikkutyttöjen hyvää tarkoittavuus hellyttää tuimaa tätiä, kun taas opettaja saa nokilleen.
Tänään yövuoron jälkeisenä aamuna kömmin kirjan kanssa sänkyyn. Mieli olisi jatkanut lukemista kolmannenkin sivun jälkeen, mutta silmät eivät tahtoneet pysyneet auki tulitikuillakaan kun vaakatasoon kerran pääsin.

Pidän kiinni kello yhden teehetkestä. Koska kello lakkasi kulkemasta vuosi sitten se on helppoa.