Tästä aamupäivästä teen arkisesti ihanaa! Otampa tuon romukaapin ennen aamupalaa. Lattialle tipahtelee mustekyniä, kynttilänpätkiä, keittokirjoja, sytytin, viivaimia, lankakeriä sekä muita jokapäivän esineitä, arjen asioita, salaisuuksia. Päätän uudistaa kun-avaat-tämän-oven-ilmeen ja järjestellä kaiken loogisesti. Mustekynät pääsevät viivainten kanssa samaan purkkiin.

Tässä välissä kieritänkin mattomääräni reippaasti rullalle. Ulos kiikutan kaksi raidallista ja yhden ruskean. Huushollimme pahin pölykoira karkaa samalla pihalle ja naukuu mennessään.

Kukkani kaipaavat vettä ja vessan peili on täynnä täpliä. Milloin viimeksi jynssäsin lieden? Ruskeakastiketahra paljastaa: toissaviikkoista. Sängyn alta yllätän elävän pölykoira-armeijan. Oletteko te sitä viime talven jäämistöä? yskähdän imurinputki kädessä. Ystävyytemme jatkuu vähän myöhemmin eteisessä kenkien luona ja olohuoneen sohvan takana.

Ajattelen, että kun kuljen näin kontillani raahaten imuri-ystävääni perässäni, ei 47 neliötä tunnu enää ollenkaan pieneltä. Innoissani olen imaista osan romukaapin sisällöstä huutavaan putkeen.

Lopulta pitennänkin arkisesti ihanan aamupäiväni kestämään iltapäivän tunteihin. Haen mattomääräni sisälle. Karannut kissa loikkii edelläni viiden tähden asuntoon. Kotini kiiltää moppauksen sekä ikkunoista pyyhkimieni tahmatassupainallusten jäljiltä. On sopivan kotoista teehetkelle.