Lainan päiväksi varataan pikkurahaa,
ajetaan lumisia pikkukujia kirjastoon,
kävellään pikkuportaita ylös, toisia alas.

Nähdään kirjaston pieniä ihmisiä;
pieniä ja tärkeitä, nutturapäisiä tätejä,
pieniä höpsöjä miehiä
sanomalehtineen.

Pienessä nurkassa paksu täti,
penkoo hyllyä, penkoo kaiken,
menipäs hujanhajan,
ei jäljelle jätä pieni täti
pienintäkään kirjaa.
Ahne täti,
ahne sivistykselle ja suklaalle,
pikkuisenko selvästi, niin.

Ei jätä mitään pieni ahdas täti
paksussa nurkassa
pienessä suklaassa
ahneessa kirjassa.
Ei jätä kirjan kirjaa lainattavaksi,
ostettavaksi, koluttavaksi.
Höpsö täti sinä.

Kotiin tyhjin, pikkuisin käsin.
Pikkuvanha päätös:
Jos joskus on pieni,
paksu, punainen talo,
niin sinne tulee
takka ja tuli,
pieni kirjasto ja lämmin koti.
Ei tätin tätiä,
ei yhtäkään nutturapäätä,
vaan pieniä suuria kirjoja
paksut punaiset pinot.

Löytyi vielä muutama kirja, jotka voin lahjoittaa pois:

Paolo ja susi. Kirj. Alan c. Jenkins
Kaksoset. Kirj. Maja Jäderin-Hagfors
Mariella ja Vera-Teresan arvoitus. Kirj. Marita Lindqvist