"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

27.6.2010


Oikeastaan aika kamalia tämmöset juhlat! Jälkeenpäin mietittynä taisi olla viisasta, että olin juhannuksen töissä. Ainakin puolittain, tai siis melkein, ehkä.
Juhlissa aina syödään kamalasti. Sitten on kamalasti sukulaisia. Sitten sataa, aina. Ainakin kerran juhannuksessa. Sitten on ystävämme itikat, kun eihän juhannusta voi muualla viettää kuin Pohjoisen metsissä järvien rannoilla. Järvien rannoille on myös kasattu kokkoja tulitikkujen raapaisua odottamaan. Sitten on kauheesti ylimääräistä aikaa. Kaiken lisäksi lomakin voi pärähtää käyntiin justiin siitä juhannuksen kynnykseltä. Siis ihan kauheeta.
Noh. Juhliin kuuluu juhlaruoka ja -juoma, jälkiruoka ja -juoma, pikkukahvit ja isot voileipäkakut ja vielä isommat kermakakut, naposteltavat eli karkit ja sipsit kulhoissa ja kulhot pöydillä ja pöydät näin keskikesällä pihamaalla ja pihamaat siellä tuhannen kilometrin päässä Pohjosessa, jonne on joka juhannus värväydyttävä. Emännät ovat latoneet joka puolelle kaikenlaista suolaista ja makeaa ja toivovat jokaisen löytävän oman herkkunsa ja pelkäävät että joku tulee kertomaan erikoisruokavaliostaan koska ne herkut jäi tekemättä, lisäksi talossa on kissa jolle joku on taatusti allerginen. Isäntä huolehtii saunan lämmityksestä sukulaisille. Emäntä siivoaa saunan.
Tämä syömispuoli on aika vakavaa meille joilla on kahdeksan viikon pyöräilykuuri kesken. Entä jos ei jaksa polkee? Ja koska kuurit tuppaavat tuppautumaan päällekkäin voi joku intoilla samaan aikaan laihdutuskuuria (entä jos ei jaksa enää syyä?) ja erittäin terveellisiä elämäntapoja ja eroon tupakasta -kesäkisaa, ja olla siis aika kypsää seuraa sinne sukulaisten suosimille juhannusjuhlille. Ja tänäkin vuonna satoi. Ainakin täällä. Ei yllättänyt. Huomasin sen, koska olin juuri tämän aattopäivän vapailla -viettämässä tietenkin juhannusta. Kokkoa emme menneet katsomaan koska se oli luultavasti kastunut. En myöskään kestä toisen ihmisen julkista häpeää kun ei saa juhannuskokkoa sytytetyksi. Ja kaikki taputtavat. Täällä etelässä näin kerran itikan. Näkyks siel Pohjoses? Niin, ja sit vielä kun viettää juhannuksensa töissä voi olla ettei pääse niitä vapaa-ajan vieton ongelmiakaan syntymään. Paitsi, että onhan mölkky keksitty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti