Kahdeksan tuntia, kiitos

Pikkutyttönä luin kirjoja Vinskistä, joka osti apteekista näkymättömyyspulveria. Pulveria otettuaan Vinski polkaisi oikeaa jalkaa (vai oliko se nyt vasen) ja sanoi "Seiniä päin!" ja muuttui näkymättömäksi. Sitten hän kujeili näkymättömänä kujilla ihmisten kustannuksella.
Apteekeissa voitais myydä myös nukkumispulveria. Voisi hihkaista vain "Unia päin!" ja vaipua rauhaisaan horrokseen milloin minkäkin työvuoron päätteeksi.

Tänään kuulin jutun radiosta aikaerosta. Siellä joku, luultavasti tutkija asiantuntija itse, kertoi varsin vakuuttavasti ettei kannata antaa usein elimistön kärsiä näistä vaivoista ja itään päin lentäessä ennen kaikkea elimistö parka on rankoilla. (Tässä vaiheessa tipahdin kyydistä.) Et siis ihan kauheeta kun menee tuonne jonnekin ja siel on 12 tuntia aikaeroo eteen- tai taaksepäin, tai sit vain kuusi tuntia. Sitä saattaa luulla, että aamulla on ilta vaikka tarjoillaan vasta kello kahdeksan teetä. Siinä kohden asiantuntija oli kyllä hereillä, kun varoitti ottamasta nukkumispulveria ennen lentokoneeseen menemistä. Jos näet sattuu tulivuori purkautumaan niin on oltava valmiina hyppäämään laskuvarjo niskassa, eikä siinä vain sovi nukahtaa leijuessa.
Siinä mietiskelin kuunnellessa, että pieni valkotakkinen hoitaja parka, vartija parka ja pian varmaan kaupan kassaneiti parkakin vain sopeuttaa itseään vaativaan aamu-, ilta-, yövuororytmiin. Vähän väliä. Ja milloin milläkin vapaapäivän määrällä ja aikaeron korjauksella, ergonomiset työvuorot kun jäävät toisinaan hartaaksi toiveeksi, syystä tai toisesta.

Minulle uni on usein Se Juttu, minkä takia päivä voi mennä pilalle. Tai sitten vain väsyttää. Se on mörkönä makkarissa, pyörivänä ajatuksena illalla päässä. Välillä ehdin jo miettiä onkohan tämä ala oikein sopiva, kun hoitajana vuorotyötä tekee luultavasti jatkossakin.
Mutta sitten muistin Vinskin. Ja sen kuinka Vinskin ääreen nukahdettua heräsin aamulla kouluun klo 4.30, puin vaatteet supernopeasti päälle ja hipsin alakertaan aamupalalle. Keittiössä tajusin -olin herännyt taas monta tuntia liian aikaisin. Painuin takaisin petiin vaatteet päällä. Luultavasti pelkäsin etten heräisi ajoissa ja myöhästyisin. Lisäksi taisin pelätä englannin opettajaa.
Tajusin, että tämä ajoittainen ongelma on ollut säännöllisen ajoittainen oikeastaan aina, ja on oikeastaan Vinskin syytä. Jatkan työtäni, untani ja voisin lukea vaikka Vinskinkin uudestaan. Koittakaa pärjäillä te jotka matkustatte paljon aikaeroissa ja hypätkää hyvin laskuvarjoillanne. Ensi yönä minä nukun loistavasti; tänään on perjantai-ilta, huomenna lauantai ja minulla vapaapäivä. Ja vuorotyön parhaita puoliahan ovat maanantait -silloin minä nukun ja joku muu on töissä.