Poden ajoittaisia muka tarpeellisia naiiviuden piirteitä, alemmuus- ja ylemmyyskompleksiaa, kultakuumetta, välittömyyttä, selittämisen tarvetta, epävarmuusfobiaa, luovuuskausia, kysymisen pelkoa, itsekriittisyyttä, ADHD -oireita, nokkelasanasotaa...
Maanantaina lähden liikkeelle alemmuuskomplesiasta liitettynä kysymisen pelkoon. Ärsyttävää, eikä lainkaan tarpeellista.
Tiistaina ote epävarmuusfobiasta lipsuu ja fobia saa otteen. Edelleen ärsyttävää. Auttavainen seuralainen sosiaalisissa tilanteissa on kuitenkin ihana naiivius!
Keskiviikkona itsekriittisyysvaihe alkaa heti aamusta, jonka jälkeen pääsen kuitenkin suht sujuvasti välittömyyden tunteeseen. Ihanaa. Ei mitään väliä, hei.
Torstaina tie välittömyydestä luovuuteen kukkii. Muutun kakkosluokan taiteilijaksi, tunnen itseni itselleni tarpeelliseksi. Selittämisen tarve tekee tuloaan.
Perjantaina jälkimmäinen on kehittynyt hienosti sen paremmalle puolelle ja nokkelasanasotaisuus nostaa piskuista päätään. Illasta ADHD -oireet ovat hyvin tyypillisiä. Energiaväreilyä huoneesta toiseen.
Lauantaina itsevarmuus (toisin päin epävarmuusfobia) kurottuu ylettymään ylemmyyskompleksiin, josta ei edes pelkää kärsivänsä.
Sunnuntaina olen kyllästynyt ylemmyyskompleksiaan, ja huomaan potevani kultakuumetta.