Aletaanpa puhumaan keväästä enemmän, jotta se tulisi nopeammin perille.
Palmunikin kaipaa kevättä mutta joutuukin karmeaksi pettymyksekseen suureen roskasäiliöön. Aion ottaa siitä eron tänä iltana. Joskus täytyy tehdä suuria päätöksiä. Sen jälkeen kun osa palmun lehdistä kärähti parvekkeella auringon paisteessa se on näyttänyt uupelolta. Luulin sen viihtyvän siellä, mutta emme olleetkaan samaa mieltä. Ja noin viisi vuotta sen jälkeen olen antanut käry-palmun virttyä huoneen nurkassa lisää ja toivonut ihmettä tapahtuvaksi. Kasvoihan niitä lehtiä toki, ehkä kaksi, mutta samanveroista siitä ei ole tullut. Ehkä hän jatkaa kasvuaan kaatopaikalla.
Ajattelin sitä paitsi hankkia kaksimetrisen kissan raapimispuun Nöppöselle typerän palmun tilalle. Jo tänä iltana tietenkin, ettei vain jää tekemättä. Niiden arvo liikkuu sadan euron mol. puolin, mutta kun pihistän ukon lahjakortin, niin saan sen lähes ilmaiseksi. Taka-ajatuksena tässä on kissan viihtyvyys ja uusi sohva, joka tulee tänne jossain vaiheessa ja jonka ulkokuorta Nöppönenkään ei välttämättä voi vastustaa, vaikka hyvä kissa onkin.

Tässä on kummipoikani Karan Intiasta. Hän käy koulua ja hänen isänsä kirjoitti hänen olevan iloinen, ujo ja leikkivä lapsi. Karanin ja hänen perheensä kylällä on tapahtunut monia elämänlaatua parantavia muutoksia World Visionin kautta, johon liityin hyvän aikaa sitten. Harmi, etten ehdi enää lähettää ystävänpäiväksi pojalle puisia leikkiautoja, joita oli edellisessä postauksessa, mutta ehtiivät perille sitten kun ehtiivät.
Varsinaista velvollisuutta muistamiseen ja kirjeen tai kortin lähettämiseen ei ole, mutta se on toki kiva juttu. Sijoitan 25 euroa kuukaudessa näin, koska en polta tupakkaa.

Pitää alkaa harkitsemaan uutta Ison Kukan hankkimista, koska palmun tarina on pian tarinoitu. Onko ehdotuksia helposta ja itse itsestään suurimmalta osin huolta pitävästä vihreästä?

Helsingin sanomista vuodelta 1956.

...ja minä uskoin.