Myöhäistä perjantai-iltaa blogista!
Parhaillaan mieheni kastelee kukkaa.
Sitten jännittävimpiin uutisiin: Tein tänään heräteostoksen eli kaksi hassunhauskaa muumilasia. Vastaavia standardikokoisia laseja meillä ei ole, joten asia täytyi korjata näillä yli-ihanilla ja -kalliilla nameilla. Kyseiset tuotteet sopivat meille myös sen vuoksi, että pakkauksen kyljessä luki "käsitiski". Eikä todellakaan siksi, että jotenkin erityisesti pitäisin ryppyisistä sormenpäistä.

On ehdottomasti väärin, jos muumilasit kuvaa vain yhdeltä kantilta.

Toki muistatte, että aloitin vasta uuden työn. Olen ollut hiukan työni lumoissa, mutta vain hiukan. Työstä saa nimittäin näppyjä, jos pölisee ja puhkuu liikaa. Pitää vain äkkiä työpäivän päätteeksi unohtaa kaikki, jotta kaikki kiva voi taatusti alkaa taas uudestaan seuraavana päivänä.
Oire siitä, että työ on piristänyt tätiä on tietenkin tätin asettuminen lipsuvien saksien eteen. Toinen asia on höperöinti salilla ja se, että käytän matkapuhelinluuriani soittamalla ihmisille joita kutsutaan myös ystäviksi enkä vain käymällä facebookissa. Mutta tämäpäs oli henkilökohtaista, mitenkäs minä nyt näin! Mutta siellä salilla pyrin kyllä välttämään lihasten kasvua, ehdottomasti. Iltaisin kokeilen ettei habani vain ole haba, vaan herne, esimerkiksi, joka vain ajoittain hipaisee t-paitani reunaa. Kolmas työnteosta kielivä asia on se, että eteisen lattialäikät ovat luultavasti pinttyneet niin, että asiaa auttaa vain painepesuri.
Kevät tulee ja painepesurit! Googlaa painepesurit!

Olette varmasti ihmetelleet miksi blogissani pällistelee jatkuvasti musta kissa tuottamassa epäonnea niille jotka uskovat etiäisiin. Paitsi ettei se nyt niin musta ole. Siksi, että aina kun olen ottamassa kuvaa työntyy Pömpö Nöppösen musta mokkanokka samoille seudulle. Ja erittäin asiallisesti: Olen tässä. Kaikesta kiinnostuneena ja erittäin kuvauksellisena kissana hänet myös ehdottomasti hyväksyttiin kuvaan. Sitten blogiin. Ja tätä ennen tähän taloon, eikä se oo ihan vähäistä se euromäärä. Ei karvamäärä tai kakkamäärä. Mut kiva on kisu on.

Paljon puhutaan jo keväästä. Muutaman viikon kuluttua huomataan ettei mitään ole tapahtunut ja ihmiset kevätmasentuvat. Näinä aikoina saattaa iskeä myös tavaroiden penkomisvimma. Kutsutaan myös varastojen raikkoamiseksi.
Meilläkin on varasto. Siellä on luultavasti juuri sitä tavaraa mitä en koskaan enää halua huusholliini. Mutta sitten siellä on myös ongelmatavaraa, kuten päiväkirjoja. Mitä teen päiväkirjoilla, jotka haisevat pölyltä ja joita ei saisi koskaan heittää pois? Mitä sinä teet tai teit niille? Romanttinen ajatukseni on lukea niitä ääneen kiikkustuolissa nuoruuden rakkaudelleni. Pahvilaatikkoa täytyy luultavasti välillä vaihtaa.