Maanantait ovat kaikkien muiden paitsi positiivareitten mielestä mälsiä päiviä.
Silloin pitää keksiä jotain hauskaa!
Maanantaisin ihmiset joutuvat ehkä myös enemmän noloihin tilanteisiin kuin muina päivinä, tai sitten he vain tekevät kyseisiä tilanteita itselleen, koska olo on kuin pyllyyn potkaistulla.
Nyt on kyseinen mälsä päivä ja aion kirjoittaa jutun eräästä maanantaisesta minusta.

***

En tiedä tuoko maanantai kaikki laskut, mutta niin vain olin saanut kummalliset määrät kamalia laskuja, vakuutuslaskuja. Näin punaista, mikä tarkoittaa etten pitänyt laskuista. Puntaroin asiaa kaksi sekuntia ja päädyin tulokseen irtisanoutua vakuutuslaskuista ja valitettavasti samalla myös kahdesta vakuutuksesta. Kyseessä oli muistaakseni ainakin matkavakuutus. Sitten oli jokin muu vakuutus, jonka laskua en tarvinnut. Ehkä henkivakuutus.
Otin puhelimen käteeni ja soitin.

...aavan meren tuuuolla puolen...

Lopulta puhelimeen vastasi nuorehko miesääni.
M: Voin maksaa nää laskut, mut sen jälkeen en haluu maksaa, ku emmää matkustakkaa enää ja syön vitamiineja ja piän ittestäni huolta.
Luurin toinen pää: Selvä. Odottakaas hetki niin naputtelen tietoja koneelle.

naputi naputi nap

Samassa viereeni tulla köllähti kyljelleen Pömpö Nöppönen, blogikissa. Katto siinä et et viittis rapsuttaa muija yhtään? ja tottahan minä rapsutin.
L.t.p.: Nytpä ois tiedot koneella.
M: Hienoa hienoa. Tuota, löytyyks teil kissalle mitään vakuutusta..?
L.t.p.: Öö, kissalle? Juu, kyllä löytyy.
M: Kiva! Mitäs semmonen vakuutus niiku kattaa ja maksaa?
L.t.p.: Kaikkee mahdollista jos pitää leikata ja lääkkeet ja on halpa jos kissa on kallis.
M: Kuulosta hyvältä, on tää katti tullu maksaa täs ajan kulues. Pistetääs yks semmonen!
L.t.p.: No niin, selvä... Mikäs on kissan nimi?
M: Pömpö.
Tässä vaiheessa puhelua sivukorvalla kuunnellut mieheni nojasi päätään käsiin ja tyrski. Yritin olla kuin en olisi huomannut mitään.
L.t.p.: Mikä?
M: PÖMPÖ, se on eläimen nimi ja eläimellä on hyvä olla eläimen eikä ihmisen nimi. Mut se on vaan yks mielipie.
Jätin mainitsematta Nöppösen, koska L.t.p.:n ymmärrys vaikutti arveluttavalta.
Sitten vilkaisin miestäni toistamiseen...ja uhkaava nauru alkoi pulputtaa kurkunpäätä. Kato lattiaa, kato lattiaa, hoin itselleni. Toisilla sormilla pidin puhelinta kaukana korvasta ja toisilla kiinni nenästä syystä jota en tiedä.
L.t.p.: Kissan ikä?
M: *tirskis* Kuus vuotta.
L.t.p.: Hyvä aika ottaa kissalle vakuutus, kun yli 7-vuotiaille mouruille ei enää saakkaan vakuutusta. Minkä rotuinen kissa on?
Voi ei!!! Voiks tän puhelun lopettaa tähän?!! Painaa vaan tätä luurin kuvaa tässä näin??
M: Ei sil oo rotuu. Se on maatiaiskissa Kempeleestä.
L.t.p: ...aivan. Minäpäs laitan tähän...
Tyrskin pää tyynyssä ja luuri tyynyn alla.
L.t.p.: Haloo? Tämäpä asia alkaa olla kunnossa!
M: Kiitti!

Nöppöstäki nolotti?