Tässä on erään puun juuret.
Kuten huomaatte: ne eivät ole maassa, vaan ilmassa. Ne ovat Nuuksiossa.
Nyt tiiraillaan Nuuksion huikean ihanaa kansallispuistoa puun juurien läpi.

Hihi!
Ensimmäinen näkemänne huikean ihana pieni ihminen on Olga, jota täti myös kirpuksi kutsuu.

Kukkuu!

Kukkuu kaksi!

Toinen oli vähän kärsineen oloinen:Talvi taittuu hitaasti metsän keskellä, jossa on vielä korkeuserojakin auringonsäteitten tiellä,
ja tukitkin törmäilevät laituriparkaan.

Tyttö kävi toteamassa, että jäistä on.

Keltainen kirves.

Meidän ei tarvinnut käyttää sitä kirvestä, sillä jotkut olivat tehneet nuotion valmiiksi.

On olemassa kirja, jonka nimi on Hurja-Niilo. Tässä on Hurja-Väinö.

Tällä reissulla Väinö selätti monta kiveä.

Siitäs sait, suuri Kivi!

...ja seuraavan kimppuun.

Kaikki selätetty. Ei enää kiviä.

Sekä pienemmät että me isommat tuijoteltiin maisemia.
Lähes hukuttiin luontoon, jos niin vois sanoa.

Huhtikuu.
Makaan kalliolla.
Yllä aurinko hohkaa kuumaa,
kivi alla kylmää.

-Nii, et kestäsköhän toi jää? Tääl on talvella lumikenkäiltyki. Menny reitti.
-No veikkaan kestäs, kauempana ainaki.

-Uppoisin kuitenki. Ja sit loppumatkan valittasin kengät märkinä.
-Niimpä. Mut ei täs paljoo vettä oo.

-Aattele et tonne jään alle vois humpsahtaa.
-Älä. Ei ehtis jää sulaa eestä pois.
-Kiviki ois ihan kylmä. Ehtis tulla kohmelo.

Kuvat Oittaalta 24.4.2011.

Ruma, mutta loikkaa hyvin.

Silmäkulmas kun vilahtaa niin tädin kamera kilahtaa!
Saku Sammakko kosiomatkalla,
mut kraka on kotona tallessa,
eikä Saku oo pessy hampaita
ja Hillevistä haisee myös pahalta.
Saku jäi loikkii yksikseen,
sit tuumas: riippakivel en mitään tee.

Brrrrr. Pörriäiset olivat päässeet valloilleen.

Tuli mörrimöykkyfiilis.

Espoolaista taidetta.

Joku oli päässyt sulastaan.
Aivan tarpeeton nykyajan mustekynien keskellä.

Vein muutaman metsäkukan kotiin asti.

Kävimme pärisijällä hakemassa pajunoksia,
jotta rouva saa tehdä virpomisvitsoja iiison kimpun.
Taisin vähän innostua ja osa piti lahjoittaa naapuriin.

Jo pelkistä pajunoksista tuli ongelma.
Kun aloin tehdä niistä virpomisvitsoja ongelma eli tassulla härkkiminen kasvoi suuremmaksi.
Kissat ovat kasvaneet suureksi omaa nopeaa tahtiaan ajat sitten.
Keksin samalla virpomisvitsoista laihdutuskeinon mahakkaille kissoilleni. Oksien perässä ne nimittäin juoksivat uljaasti huoneesta yksi huoneeseen kaksi. Enempää huoneita meillä ei olekaan. Naapurin Väinö ei ymmärtänyt kovinkaan paljon laihdutuskeinon päälle, vaan huitoi kaksivuotiaan suurella tarmolla kissoja ja nauraa kätkätti, kun katti vuoroin yritti ottaa oksaa kiinni tai juoksi karkuun läpsähtelevää oksaa.
Meillä Väinön kanssa on hyviä leikkejä. Mut ei läheskään aina kissojen kustannuksella, ei ei.

Eräänä aurinkoisena päivänä päristeltiin toisellekin kevätajelulle mönkkärillä.
Välillä piti pysähtyä katsomaan navista reittiä.

No ei me puuhun päädytty, vaikka tässä tällainen kuva onkin.

Ajeltiin Bodomjärven ympäri.
Ei nähty yhtään ruumista. Ehkä ne olivat veneiden alla pitämässä edelleen talvea loitolla.

Joku oli laittanut ketjun puun ympärille.
Hassua. Ei se mihinkään karkaa, se on hyvin luotettava puu.

Monta asiaa on maailmassa varmistettu. Tätäkään ei voida koskaan poimia.

Keväällä tulee halu vaihtaa maisemaa.
Ymmärrän lintuja.
...paitsi lokkeja, sillä yksi sellainen kakkasi kerran siskoni tukkaan. Lintsi on arvaamaton paikka, monessa mielessä, uhh sentään! Maha menee kuralle, pää pyörälle, ihmiset joukkotappelevat, linnut kakkivat ja raha kuluu sirkushuveihin, vaikka ei oltaisikaan sirkuksessa.
Onko mikään enää kuin ennen vanhaan??? kyselee 80-luvulla syntynyt.

Ulkona sataa vettä. Kaksi sadepisaran kuvaa lupasi oikein.
Ehkä me päästään iltapäivällä Väinön ja muutaman muun kanssa Nuuksioon. Sitä odotellessa syön porkkanakakkupalan, joka oli ilmestynyt eilen keittiön pöydälle kera lapun:
Hyvää pääsiäistä! t. Väinö

Ei ole oikeastaan mitään sanottavaa.

No, sen verran vain, että miehen ilme oli näkemisen arvoinen.
Kissa taas jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.

Heräteostos |

Olen alkanut tarkastella kuitteja kauppareissujen jälkeen. Seison pienessä keittiössäni kuitti toisessa kädessä ja tyhjä muovipussi toisessa kädessä -jos nimittäin kuitti on niin lyhyt, että sitä ei tarvitse pidellä mol. käsin. Enkä siis tutki kuitteja maksamisen jälkeen kassahihnan toisessa päässä ja ole hidasteena muulle ympärillä tapahtuvalle toiminnalle, rajansa kaikella.
Aikaisemmin olen ollut sinisilmäinen ja kuvitellut kassakoneen kovin viisaaksi ja jättänyt uunituoreen kuitin tarkastamatta. Kunnes kerran aivan sattumoisin vilkaisin vasemmalla silmälläni hymyillen ojennettua lippusta ja kappas: virhe! Siinä suoraan vasemman silmäni edessä.
Tällä hetkellä minulla on kolme virheellista kuittia pienessä kukkarossani. Ne vievät siellä tilaa. Ne vievät tilaa siellä sen vuoksi, etten viitsinyt tänäänkään eräässä kuitti-virhe-kaupassa ottaa asiaa puheeksi kassaneidin kanssa. Ehkä minun olisi pitänyt etsiä Info. Kyllä Info tietää, tiedän sen. Kyse oli kahdesta ja puolesta eurosta. Eläkeläisenä olisin kyllä kehdannut. Vanhemmilla ihmisillä kun on yleensä kova IT. Tai ehkä tämän virhekuitin selvittämättä jättäminen johtui siitä, että takanani oli paljon jonoa. Siitä sen täytyi johtua.

Heräteostos ||

Heräteostos |||

Illan lukupaketti.

Jälleen tulppaaneita!
Tämä täti hurahti kevään tullen ja koukkuuntu kukkiin.

Väinö hurahti naapurin tädin viinirypäleisiin.
Vieressä oleva P. Nöppönen toivoi hurahtavansa myös, mutta ei hurahtanut.

Hmph... Ikäviä nämä viinirypäleitten kannat.

Täti, voiks viinirypäleitä syödä kilon? Paljo kilo on?

Ahaa! Toki talosta löytyy kastelukannu jos löytyy kukkakin!

Jipii! Autan tätiä. Sen ei enää ikinä tarvii kastella jukkapalmua.

(Palmu nostettu erikseen keskelle lattiaa, jotta sitä voi kastella.)

Ompas sinulla, täti, suuren suuri kukka.

Kummallinen kukka. Kasvaa möykyssä.

Ensin vähä kastellaan kookospalmua, tai ainakin kookosta kun palmuun ei yllä,
ja sitten taputellaan sitä kookosta, joka on kasteltu.

Ole hyvä kookos, älä ole paha palmu, uskallakin kuolla.

Ystävälle ja hänen pojalleen.
Selitys: ruotsi-ihmisiä.

...siis mitä tää nyt on?!
Meijänhän piti pitää omina nää harrastukset, ja ny näköjää mönkkärit tuppaa meikän blogiin!

Siis mä en tajua yhtään tuota aikuisten miesten leikkimistä.






(Pääseeks kyytiin?)