Tässä on erään puun juuret.
Kuten huomaatte: ne eivät ole maassa, vaan ilmassa. Ne ovat Nuuksiossa.
Nyt tiiraillaan Nuuksion huikean ihanaa kansallispuistoa puun juurien läpi.

Hihi!
Ensimmäinen näkemänne huikean ihana pieni ihminen on Olga, jota täti myös kirpuksi kutsuu.

Kukkuu!

Kukkuu kaksi!

Toinen oli vähän kärsineen oloinen:Talvi taittuu hitaasti metsän keskellä, jossa on vielä korkeuserojakin auringonsäteitten tiellä,
ja tukitkin törmäilevät laituriparkaan.

Tyttö kävi toteamassa, että jäistä on.

Keltainen kirves.

Meidän ei tarvinnut käyttää sitä kirvestä, sillä jotkut olivat tehneet nuotion valmiiksi.

On olemassa kirja, jonka nimi on Hurja-Niilo. Tässä on Hurja-Väinö.

Tällä reissulla Väinö selätti monta kiveä.

Siitäs sait, suuri Kivi!

...ja seuraavan kimppuun.

Kaikki selätetty. Ei enää kiviä.

Sekä pienemmät että me isommat tuijoteltiin maisemia.
Lähes hukuttiin luontoon, jos niin vois sanoa.