"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

25.4.2011

Huhtikuu.
Makaan kalliolla.
Yllä aurinko hohkaa kuumaa,
kivi alla kylmää.

-Nii, et kestäsköhän toi jää? Tääl on talvella lumikenkäiltyki. Menny reitti.
-No veikkaan kestäs, kauempana ainaki.
-Uppoisin kuitenki. Ja sit loppumatkan valittasin kengät märkinä.
-Niimpä. Mut ei täs paljoo vettä oo.

-Aattele et tonne jään alle vois humpsahtaa.
-Älä. Ei ehtis jää sulaa eestä pois.
-Kiviki ois ihan kylmä. Ehtis tulla kohmelo.


Kuvat Oittaalta 24.4.2011.

Ruma, mutta loikkaa hyvin.

Silmäkulmas kun vilahtaa niin tädin kamera kilahtaa!
Saku Sammakko kosiomatkalla,
mut kraka on kotona tallessa,
eikä Saku oo pessy hampaita
ja Hillevistä haisee myös pahalta.
Saku jäi loikkii yksikseen,
sit tuumas: riippakivel en mitään tee.

Brrrrr. Pörriäiset olivat päässeet valloilleen.

Tuli mörrimöykkyfiilis.

Espoolaista taidetta.

Joku oli päässyt sulastaan.
Aivan tarpeeton nykyajan mustekynien keskellä.



Vein muutaman metsäkukan kotiin asti.

5 kommenttia:

  1. vaikuttipa hauskalta reissulta! :)

    VastaaPoista
  2. Päivää piristää kummasti hetkellinen Mörrimöykky-fiilis :)

    VastaaPoista
  3. Pitää se hupsutella välillä ja ottaa asioista hauskat puolet irti! :)

    VastaaPoista
  4. Sinivuokkoja <3 Niitä kaipaan Helsingin ajoilta...

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kehrä! :) Sinivuokkojahan ne tietenkin oli..! nimimerkillä ei-kukkien-tuntija mutta kukista pitävä. ;) Täällä niitä todella on puhjennut joka paikkaan, samoin (ilmeisesti) valkovuokkoja. :)

    VastaaPoista