"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

17.5.2011

Vaimojen ajatuksia miesten ruokatunnista:
Ensin ne kerjää koirankatseella, että tee ruokaa, ja sitten ne ei ehi syömään.

Tänne kuuluu siis oivallista, oivaltavaa perusarkea, eli pulloja viedään pullonpalautukseen ja on vilpoisa keli. Ei siis se keli, joka vallitsi viime viikolla, kun oltiin bikinit päällä rantsussa ja koklattiin vettä varpailla.
Jotkut hurjat uivatkin. He olivat alle kymmenvuotiaita.
Muutamat hurjat kroolasivat. He olivat urheilun-uudesti-löytäneitä, eli yli kuuskymppisiä.

Kuutosesta tuli mieleen yksi.
Kuusi yksi.
Wohooooo, Suomi!

Lisää lukuja: Jos kirjaston kirjoja ei palauta ajoissa, niin voi joutua maksamaan 18€. Onneksi ei sentään 40€ niin kuin nuoruudessani. No, taidettiin jo asua täällä.
Nuoruudesta puheenollen: Sen jälkeen kun olen täyttänyt 26 vuotta on minulle tullut vastaan toistuva asia. Se on se, että immeiset ystävällisesti sanovat minun olevan nuoren näköinen. Se taas tuntuu hyvältä, mikä taas tarkoittaa, että tässä iässä se siis alkaa tuntua hyvältä. Ennen se siis lähinnä häiritsi. Siitä on sanottu siis aiemminkin.
Mutta sitten 93 vuotias pappa pilasi kaiken. Hän arveli minun olevan 25 vuotias.

Lantakakkara ja lantakakkara.

Eilen shoppailtiin Väinön kanssa 1,20€ maksava hiiri.
Eläinkaupassa nähtiin pikkukaloja, luppakorvakaneja, gerbiilejä ja rottia.
Sitten me mentiin Lidliin eikä täti ottanut mukaan mitään missä Väinö voisi istua. Väinö seisoi ja juoksi. Mutta tätipä muistaa tämän. Tädeillä on hyvä muisti.

Sankari täyttää pian kaksi vuotta.

Tällä hetkellä Sankari on meillä. Hän leikkii Kupsu-kissan kanssa leikkiä, johon kuuluu maljakko. Iittalan maljakko. Iittalan maljakossa on jäljellä virpomisvitsoja kunnon nippu. Tämä nippu pitää saada tuhottua, koska pääsiäinenkin on menneen talven sulaneita lumia, päätteli leikkivä kaksikko ja jatkoi leikkiä. Leikissä Väinön tehtävä on juosta maljakko kädessä kissaa karkuun tai vaihtoehtoisesti nostaa maljakko ja virpomisvitsat pystyyn. Kissa hamuaa virpomisvitsoja tassullaan saaden niitä kiinni hyvällä prosentilla.
Minä olen tuomari. Sääntöjä on yksi: Maljakkoa ei saa kaataa muualla kuin maton päällä.

Poika, joka on hulluna hattuihin ja pyöräilykypäriin.

3 kommenttia:

  1. Paha pappa!
    Mutta ihana Väinö! On poika tullut tätiinsä (tarkoitan tietenkin minua) kun tykkää pitää hattuja.
    Kiva että saikin oman hatun lahjaksi. Näin sen ja oli makee. Nyt pysyy muitten hatut omilla paikoillaan.

    VastaaPoista
  2. Näitkö sen saippuakuplapyssyn myös? Voi miksei meillä ollu semmosia mukuloina!

    VastaaPoista
  3. Näin, kokeilin ja leikin.
    Tipahdin takaisin lapsuusaikoihin, kun semmoisen aarteen löysin.

    VastaaPoista