Tuulinen, aurinkoinen päivä. Juuri sellainen, jona otetaan auringonpaistetta kallioilla kasvoille ja pelätään uusiutuvaa kurkkukipua ja äänen häviämistä. Tuuli puhuroi kuitenkin minun ääntäni kovemmin. Ja lokki poikineen. Ampiaiset ja yksi käärme.

Tässä on se käärme.

Seurasin kahta sorsaa, jotka uivat soreasti koreasti perätysten vedessä. Sitten katseeseen tarttui jokin pieni, joka pulpahteli pintaan ja liikkui vinhasti. Hiippailin lähemmäs. Kyyn poikanen! Räps, räps, räps sanoi kamera ja uimahalut ovat arveluttavat. Voidaaks uida vierekkäin vai hyökkääkö toinen?

Minä yksin Nuuksiossa.

Kolmioleipä mukana parinsa kanssa.

Tunnista toiseen.

Paistaa, paistaa.

Oli siellä muitakin. Niillä oli luonnollista, puolikesyä seuraa.

Ahnetta seuraa.

Reissataaks toistekin? flirttaili reppu.

Meillon huumorintajua, näytti suomalaiset.

Vieraana olevat ruotsalaiset ihmetteli.

Enkä minäkään oikein ymmärtänyt hirtettyjä makaronipusseja.