Muruisaa maaliskuuta!
...toivottelee eräs, joka syö näkkäriä ja pitää omasta murustaan. Pitävätkö kaikki omista muruistaan? En ole siitä lainkaan varma. Nimittäin eräänä päivänä näin naisen, miehen ja lapsen. Nainen kantoi kauppakassia ja mies pientä murua sylissään. Oli maanantai ja elämä oli mitä ilmeisimmin murentunut viikonloppuna, sillä naisella oli toisen silmänalusen alla musta puolikuu. Nainen mitä ilmeisimmin häpesi ulkonäköään, koska vilkuili seiniä. Niin lyödylle voi käydä, että alkaa häpeämään. Paljon muutenkin voi kyllä käydä. Mies oli iso (ja nyt en yhtään liioittele), suu tiukkaviivainen ja ilme varauksellinen, kun katsoin silmiin. Lapsi näytti lapselta ja vaaleanpunainen tutti uudelta.