Kuvan nimi: Kun kaupunki tunkeutui puiden sekaan.Täällä meillä päin on ollut jänniä juttuja:
*Menin erääseen tiettyyn lähikauppaan vain sen takia, että sain ostettua rakkausrunoja, joita luki vessapaperin paloissa. Nyt odotan innokkaana tyhjän hylsyn pyörimistä ja uuden rakkausrunopaperin koneistoon laittamista.
Lähes ihanaa hei.
*Oivalsin, että olen yli puolen välin sitkutellut vaatelakossani. Olen ostanut kolmet kengät.
Tiedän, tiedän: eihän tämä lakko mitään, kun on nälkämaasta kotoisin.
*Kirjoitin anopille kirjeen. Lähetän samalla pääsiäiskortin.
*Tajusin makean syömisen hallintani karanneen käsistä muutama viikko sitten ja äsken kun Väinö tarjosi pikkukarkkeja naapurissa, niin minä heikko vain söin.
*Ikuiseen tyynyongelmaani piti mennä hakemaan ratkaisu Tampereelta asti. Ostin näes siellä itselleni apinatyynyn. Sen on minulle soveltuva matala tyyny, joka on kokoa lasten koko, johon on tehty pään paikka ja jonka pesukoneessa pestävä suositus(raja) on kolme kertaa/vuosi. Saletisti natsaa.
Tuosta vessapaperista tuli mieleen, että yksi ajatus romantiikasta vois saletisti natsata sulle.
VastaaPoistaKerroinkin siitä jo miehellesi.
Tässä se tulee:
Rakkautta on vaihtaa pehmeä ja paksu vessapaperi kovan ja ohuen tilalle.
Minusta tällä ihmisellä oli todella erikoinen ajatusmaailma romantiikasta, mutta mikäs siinä jos paperin koristelee kaiken lisäksi rakkausrunoilla.
Kuulostaa jokapäivän rakkaudelta, mikä onkin sitä parasta rakkautta. Kaikki muu on katoavaista. Niiskis. Juhlaillalliset, Tampereen matkat, kaikki muu katoo paitsi kotirakkaus. Niisk. Hyvin huomattu, Potukkiseni!
VastaaPoistaOlen monesti naureskellut blogillesi! :) Kirjoitat tosi kivasti. Nyt uskaltaudun kommentoimaan kun osaan ehkä nyt käyttää tätä kommentointia...
VastaaPoista-blogisi lukija, Sanna
Heissan, Sanna! Kiva että oot messissä.:) Tosiaan, pitänee laittaa joskus ohjeet tuosta kommentoimisesti, jos on joku toinenkin joka ei hoksaa kuinka toimii.
VastaaPoista