Salaatissa suussa sulava ylikypsä savusaunapalvipala.
Jäin herkuttelemaan, kun mies lähti MP-messuille.

Vähän ennen sitä mies kertoi karmean tarinan:
Olipa kerran rikas mies etelä-Suomessa. Hän asui erittäin tasaiseksi ajetun pitkähkön soratien päässä ja hänellä oli autonkuljettaja.

Rikas mies: Autonkuljettaja, mitä aiot tehdä tänään, kun olet vienyt minut määränpäähän?
Autonkuljettaja: Rikas mies, palaan takaisin ja pysähdyn poimimaan erään kiven, joka haittaa soratiellä ajamista.

Todellisuudessa kukaan muu kuin Autonkuljettaja ja ehkä Rikas Mies huomasi kiven, joka ei soveltunut muihin kiviin. Tarina ärsytti minua. Varsinkin kun se on erittäin tosi.

Marita: Aattele, että ihmiset näkee jossain nälkää ja yks kerää kiviä soratiellä??! Ja pitää sitä vielä jotenkin tärkeänä.

Tietenkin hän oli oikeassa. Ei aurinko voi niin vain muitta mutkitta nousta taivaalle. Mutta se, että toinen on oikeassa, ei estä toista pettymästä. (Taikatalvi)

Aamulla löysin yläkaapista sekalaisen kasan ryppyisiä kankaita. Koska silittäminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa silitin ne. Samalla mietin minkä kankaan mallaan sopivaksi ja nakutan kiinni isoon puukehykseen.

-Elämä ei ole rauhallista, sanoi Nuuskamuikkunen ihastuneena. (Taikurin hattu)
*
-Sinä saat kantaa eväitä, sanoi Nipsu. -Minä en ehdi, kun minun täytyy olla oppaana. (Muumipeikko ja pyrstötähti)
*
Äiti oli sanonut, ettei hän uskonut huonon elämän olevan edes hauskaa, mutta isä ei ollut siitä niinkään varma. (Näkymätön lapsi)

-Se on meidän! pikku Myy huudahti ja hyppäsi istumaan pannukakun päälle.
-Ei noin saa käyttäytyä, nuhteli Mymmelin tytär. Hän siirsi sisarensa pois, harjasi pannukakun ja piilotti sen liinan alle. (Vaarallinen juhannus)

*

Älä vain lue lapsille mitään, mikä antaa meistä huonon kuvan. Sano mieluummin "viiva, viiva, viiva". (Muumimamma Muumipapalle tämän muistelmista)

Tänään on ollut ihana aamu.
Ajatukset ovat hyviä, mieli on hyvä, olo on hyvä.
Kaikki on hyvin.
Ja miten helposti se kävisi useamminkin.

-Niin siinä käy, kun keitossa on kelmu eikä saa unohtaa rauhassa mitä haluaa. (Ruttuvaari)