...enää huominen ja viikko on pulkassa ja pulkan narut tiukasti solmussa! Eritoten töiden puolesta. Ahnehdin tälle viikolle joka päiväksi jonkin vuoron, pituudet vaihdelleet neljästä tunnista 13 tuntiin. Niin mielenkiintoista uusi työni on, että vaikka vähän väsyttää, niin mieli on silti hyvä ja virkeä! Päivät kuluu hurisemalla, kun aina on jotain uutta nähtävää. Hyvä palaute myös lämmittää ja motivoi.
Tämän päivän päivystysvuorosta palaudun kuuntelemalla Agatha Christien Askel tyhjyyteen kuunnelmaa. Sitten taidan ottaa nokoset. Mutta ensin tietenkin kirjoitan blogiin.

Elämässäni on yksi hyvin häiritsevä tekijä. Luulen, että mulla on vähintään reuma. Jos ei sitten jokin luita syövyttävä tauti. Nimittäin niveliä kolottaa, ja muistattehan sen polvituenkin? Sekin varmaan liittyy siihen. Tai sitten siihen, että pidän liikennevaloissa vaihdetta koko aika päällä eli neljä ja puol minuuttia vasenta jalkaa Opelin kytkimen suomassa vahvassa jännityksessä. Tai ehkä vika onkin yliliikkuvissa nivelissä. Näillä nivelillä kun ei voi pelata lentopalloa, kun sormet taipuvat palloon osuessa kattokerhoon. Kiva mielikuva. Sitä paitsi naksuttelin niveliä 5. ja 6. luokalla hurjasti. Iljettävä tapa, mutta ei ollut ainoani. Tai ehkä jokin nivel-asiantuntijaksi hyväksytty on tehnyt tutkimuksen, joka kumoaa nivelien naksuttelun liittyväksi reumaan. Enivei, tutkimuksiin on päästävä. Nivelet vadille vaan.