Eräänä päivänä askarreltiin Väinön kanssa. Opeteltiin lintu, orava ja perhonen, ja leikattiin ne irti uhanalaisista eläimistä kertovasta kirjasta.
Mattokin on uhanalainen. Yli 10 vuotta vanhana ja aikoinaan hapsut irti leikattuina se on silti kulkenut muutosta muuttoon, kodista kotiin.

Lisää kuvia, nimittäin nyt on viime kesän valokuvat saatu laitettua albumiin!
Luulin jo, että luovun koko albumihässäkästä...

...mutta sitten aloinkin miettimään milloin asumme rauhallisemmassa paikassa.

Mietin, että en ole aikuisiälläni oikeastaan olemalla ollut maalla.
Haluan maalle. Haluan mökin. Haluan rauhan ja lammesta kalan.

Haluan ne itikatkin.

Valokuvia liimatessa ajattelin paljon asioita.

-> Kesällä ajattelen aina, että muista olla sitten tällainen: yhtä
iloinen aurinkoinen rentoutunut rantautunut hautunut ruskettunut hiukan kilahtanut
myös talvella, kun pakkanen
paukkuu haukkuu
tai vesi lorisee helmikuun räystäistä,
kun ilmassa on yksi plusaste.

-> Ajattelin myös, että ihminen voi tulla hetkessä huonolle tuulelle, mutta rentoutumiseen tarvitaan kai kesäloma.

"Minä toivoisin saavani pelastaa sinut useammalta mustekalalta päivässä."
(Niiskuneiti Muumipeikolle)

"Tuuli puhalsi suoraan salonkiin. Se puhalsi tomun kristallikruunun tyllistä ja teki kierroksen kaakeliuunin tuhkassa. Sitten se lehautti hiukan seinille liimattuja kiiltokuvia. Yksi niistä irtosi ja lensi ulos.
Huoneessa oli yön ja havumetsän tuoksua, ja Muumipeikko ajatteli: Se on hyvä. Perhettään täytyy toisinaan tuulettaa."
(kirjasta Taikatalvi)