Varoituksen sana:
Tämä postaus sisältää vahvaa mustaa ja harmaata kissa-asiaa kera yhtä mustan kahvikupillisen.
Kahvia pitää juoda tänä aamuna ihan sen vuoksi, että sitä ei eilen ollut. Armaani joutui asioikseen lähteä sitä iltamyöhään hakemaan 24h huoltoasemalta. Ja vaikka hän osti sitä lähinnä vain itsensä vuoksi, niin kai arvostin tekoa niin paljon, että juopasimpas kupillisen tälle aamua.
Joka joulu uusi vuosi juhannus pääsiäinen meillä joudutaan käyttämään huoltoaseman kallista maitoa kahvia leipälevitettä. Ilmeisesti emme ole tottuneet varaamaan riittävästi ruokaa näiksi päiviksi. Ilmeisesti olemme tottuneet siihen, että kyllä kauppaa auki riittää. Oikeastaanhan vika on siis ahneen yhteiskunnan, että alle kolmikymppiset eivät osaa huolehtia itsestään. (Edellistä lausetta ei saa selevittää kellekkään irrallisena mainintana, saattaa vaikka tulla syyte ja tuomio! Selevittää ei saa ainakaan ennen ku oon aatellut asiaa toistamiseen ja erillisenä aatoksena, mitä en nyt jaksa tehdä.)
Tänä jouluna meillä päin on ku Vilikkilässä kissoja. Tämä naispuolinen on kasvanut sitten viimenäkemän noin puolella, mutta mitäs vikaa sopivan pehmeän pyöreähkössä naisessa on? Varsinkaan kun täällä on kaksi mustaa miespuolista, joilla myös tukevuutta riittää noin niin kuin liiankin kanssa, mutta jouluhan se on ollu kissanpojallakin.

Pääsemmä ny aasinsiltaa kissasta lintuihin tai ainakin niihin bongareihin. Sillä näin eilen lintubongarin. Liikenne oli muilta osin hiljentynyt useaksi päiväksi, kaikki paitsi lintubongariliikenne. Nenä jäässä ainakin yksi laumasta tarpoi urheasti pitkin hankea. Mies oli yhtä jäässä kuin kiikarinsakin, mutta tirppa piti nähdä. Ilman tirppaa en lähde, mies ajatteli. Ihan tyhmä hän ei ollut, sillä täällä meillä päin ollaan nähty lintu, joita on noin 40 tirppaa per Suomi. Ehkä hän ajatteli, ettei tirppakaan ole tyhmä, vaan liikkeellä rauhallisena Tapaninpäivänä kun äänekästä liikennettä ei ole ja on jonkinlainen mahdollisuus pysyä hengissä lumisella kehänvarrella.
Mieleni teki kuitenkin päästää mies pälkähästä, kiskaista ikkuna auki ja kiekaista: Kissa söi tirpan! Tirppaa ei ole! Mutta joulu on! Kannattaa kuitenkin varoa niitä jotka harrastavat intohimoisesti tosissaan. Sillä ne kiskaisevat tussarin takataskustaan ja kiekaisevat vastaan: Näytä kissa! Hyh noita harrastajia. Kissanvihaajia kaikki.

Tämä on hyvä kirja. En ole lukenut.

Tässä blogikissan tappelukaveri Kupsu.
Noin kerran päivässä pitää huokaista: Noh, noh! Pojat, pojat, Anttilan pojat!
Tietenkin silloin kun kissatappelu on kiivaimmillaan.

Kupsu. Sukua leijonalle.
Korvat näyttävät suuremmilta kuin ovatkaan.

Perheessä lihoo helposti. (blogikissa Pömpö Nöppönen)

Armas sai suuuren joululahjapaketin, oli hämmästynyt ja iloinen ja ilmeisesti kiltti koko vuoden. Mistä hän sen sai ja mitä paketissa oli jääköön salaisuudeksi.

Vaikka mikään ei ole tylsempää kuin kuunnella mitä unta toinen on nähnyt, niin kerron aina mitä unta olen nähnyt. Toissa yönä näin unta, että ylähampaissani oli monia selviä pyöreitä suuria ja pieniä reikiä johtuen joulumussutuksista. Maailman järkyttävin uni. Ja tuossahan ne oukkidoukitkin näemmä vielä majailevat!!! (Aiemmassa postauksessa kerroin katkeran tarinan oukkidoukista, joka katkaisi hampaani. Uhkasin oukkidoukkien kuolevan sukupuuttoon.) Sitä edellisenä yönä näin, että eräs siskoistani ajoi päin toista autoa ja kuoli. Viime yönä näin unta, että auoin laatikkoa missä oli mätänevä ruumis. Aamulla oli pakko tulla parille Fazerille.

ps. En tiedä miksi viisisydänkynttilää, joka on varsin hieno kynttilä, on kuvattuna sammuksissa, kun ei meillä muuten koskaan olla.