"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

26.12.2010

Kukkuu!
Olemmeko kaikki heränneet joulun jälkeiseen ähkyyn? Lihoimme kiliseviä kilogrammoja, poskemme pyöristyivät jouluomeniksi, röyhtäilimme salaa kilpaa, ja annamme mielellämme jo Tapaninpäivänä tietä muullekin perheelle kun jonotamme jääkaapille (kinkkukaapille, vaikkei kukaan jaksa enää mitään syödä), toisin kuin jouluaattona.
Naimisissa olijat, kuten minä, joutuvat toisinaan popsimaan joulupöperöt pariin kolmeen kertaan. Niin omassa kodissaan, omassa lapsuudenkodissaan kuin anoppilassaan.
Tänä jouluna anoppilan väki oli järjestänyt joulupidot eräälle koululle, joka oli koulu silloin kun minä kävin sitä. Enää se ei ole pieni söpö kyläkoulu, koska se lakkautettiin, vaan ihan jokin muu paikka söpö paikka. Siellä oli aika tunnelmallista.

(Jos on ollut naimisissa vaikka kolmesti, niin kuinka heidän on käynyt?)

Joulupitopaikasta löyty pieni kirjastohuone. Vanhaan hyvään aikaan se oli englanninluokka. Englantia opetti pieni räpättävä nainen, joka naksutteli pinnejään vähän väliä.
Kirjastohuoneesta sai lainata kirjoja. Lainat merkittiin muodollisesti pieneen vihkoon: 2 kirjaa, Marita. Kirjojen palautusta ei vahdittu ja palautusajan luvattiin olevan niin pitkä, että kukin ehti taatusti opuksensa läpi kahlata. Tosin mieheni luki jo oman lainansa.
Joulupidoissa oli mukana aika söpöjä palleroita!
Tämän söpön palleron lempinimi on Mylle.
Tässä vaiheessa hän vielä odotti joulupukkia. Nyt hän luultavasti on jo heittänyt lasit nurkkaan nähdäkseen kaikki suurenmoiset lahjansa paremmin kuten susi punahilkassa ja voidakseen leikkiä niillä aamusta iltamyöhään.

Mylle on mummilassa. Ilmeisesti Myllen mielestä ei ulkona eikä sisällä ole vuoden pimeimpänäkään päivänä tarpeeksi pimeää, sillä pimeyttä täytyy vielä kertakaikkiaan tehostaa mustilla laseilla. Ainakaan Mylle ei pelkää pimeää.
Meidän talossa on monta ämmällä alkavaa ämmää, mutta hän on kuitenkin Julia ja hän on nuorin pikkusiskoni. Tässä hän kuuntelee parhaillaan erästä ämmällä alkavaa suulasta ämmää...
...ja koska suulas tarkoittaa suulasta, niin ämmä saa yleensä toiset hihittämään joko kämmeneen tai pukinpartaansa.
Suulas M käyttää lapinlisää ja kovaa ääntä. Kaikki tietävät sen, myös pikkusisko Julia, vaikka tässä kuvassa hän ei ainakaan jälkimmäisestä välitä.
M-sisko on hiljentynyt. Kuvassa jälkihymy.
Kuvassa jälkinami.
Joulupyhät omassa kotona. Ensimmäistä kertaa.
Aattopäivänä avasin lahjat puolenpäivän tienoilla, koska kukaan ei ollut määräämässä tahtia. Eräs paketti tuoksui tosi jänskälle ja voimakkaalle ja joululle, ja sieltä paljastui mistelitee! :) Teenjuojan herkku! Kauneuslahjakortti, muutama kirja, vehnätossut (ainaiselle taas-on-ihan-kylmät-jalat valittajalle!), joulusuklaita joita olimme itse unohtaneet ostaa. Arvatkaas mitä ostin miehelleni? No ette kuitenkaan arvaa, sillä idea oli niin hyvä: Mönkkäriin kahvanlämmittimet. En enempää enkä vähempää. Tällä hetkellä joku onnellinen lämmittää käsiään metässä ja mönkijä pörisee.

Aattoiltana käytiin yökirkossa, pitkästä aikaa moneen vuoteen.
Paikan päälle kävellessä pakkanen paukkui reippahasti ja kengät narisivat. Hautausmaa oli valoisa kynttilöineen. Pienet ja suuret ihmiset kiiruhtivat hytisten turkeissaan ja muhveissaan lämpimään kirkkoon.
jouluenkeli
olkitähti
Naapurissa asuva siskoni toivotti hyvää joulua glögikakun muodossa.
Kyllä maistui! Nyt kakusta on jäljellä pieni palanen, mutta niin taitaa olla jäljellä varsinaisesta joulustakin.

8 kommenttia:

  1. Kiitos tästä ihanasta joulukertomuksesta!

    Vallan nätti tonttu kurkkii tuon ylimmän kuvan kuusen takaa. :)

    Huomasin vastikään, että olen joulunodotusihminen, mutta en välttämättä jouluihminen. Odottaminen on kivaa, kun on kihelmöivä olo. Kynttilät, lahjat, laulut, pimeys, tunnelma, lämpö. Tämä itse virallinen joulu on sitten melko nopeasti nähty: taas söin liikaa ja siitä johtuen pyörin vaivalloisesti. TÄnään syötiin jo makaronia ja pikkuihmiset söivät kaksi annosta. Jouluruokina he söivät pelkkää perunaa.

    Ihanaa, kohta arki ja alennusmyynnit! Sekin on itse asiassa aika mukava ajatus. :)

    VastaaPoista
  2. Maria, mietin tässä eräänä päivänä tuota asiaa lähes samoin! Kun syksyn saapuessa korviin sattuu ensimmäisen kerran jonkun mainitsema "kohta tulee joulu" alkaa mieleen putkahtelemaan lahjaideoita, mietin millaisia kortteja vois tehdä tänä vuonna, mietin mitä ylipäätään tehtiin viime jouluna.
    Kun itse joulu saapuu ja ensimmäinen kinkkuannos on mahassa alkaa jouluinnostus hiipumaan ihan mukavaksi kirjan lukemiseksi ja lumen kolaamiseksi. Seuraavan kerran jääkaapilla ajattelen vieläkö tuo kinkku on täällä.

    VastaaPoista
  3. Salaperäinen Mylle mies katselee omia kuviaan; minä!

    VastaaPoista
  4. Suurenmoinen Mylle mies! :)
    Oli mukavat puhelinporinat, jatketaan toiste!

    VastaaPoista
  5. Yövuorolainen täällä jälleen, terve!

    Ihana kun tänne on viime yövuoron jälkeen tullut postauksia, sai taas oman teekupposen ääressä lueskella ja nautiskella soljuvasta tekstistä.

    Tämä kirjoitus etenkin oli jälleen jotain niin ihanan fiilistä nostattavaa! Kuten on myös tuo Koskikartanon punainen seinäkin.;)

    Jouluähkystä selviydytty, onneksi ei tarvinnut kun kahdessa paikassa syödä jouluruuat - kotikotona ja töissä. Anoppilan skippasin, olinhan töissä. Ja etten varmasti vielä kyllästy laatikoiden makuun, otin niitä yövuoroon evääksi. Uh.

    - Niina

    VastaaPoista
  6. ...nyt minä jäin kyllä miettimään kuka Niina siellä on kun tunnisti Koskikartanonkin.=)
    Täälläkin jouluähkyt on takana päin ja uus työ vie niin ajatuksia ja keskittymistä, että mahtaa postauksetkin olla välillä näköisiä...;]
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  7. Hih, oon vaan tämmönen stalkkeri.:)

    No ei, olen tuolta pienestä pitäjästä (Vuolijoelta) kotoisin ja anoppila sijaitsee parin kilometrin päässä Kosken koulusta. En tunne sinua, mutta olin Markuksen ja Konstan kanssa samalla luokalla yläasteella ja Jonnan kanssa amiksessa.:)

    Hyvät Uudet Vuodet sinne myös!

    - Niina

    VastaaPoista
  8. Maailma on pieni, varsinkin blogimaailma!;) Tuttu paikka Vuolijoki, ja Jonna asuu nykyään täällä Vantaalla.:) Parhaillaan haaveilemme molemmat lyhyistä tukista ja kovasti on mallit mietinnässä!

    VastaaPoista