Kukkuu!
Olemmeko kaikki heränneet joulun jälkeiseen ähkyyn? Lihoimme kiliseviä kilogrammoja, poskemme pyöristyivät jouluomeniksi, röyhtäilimme salaa kilpaa, ja annamme mielellämme jo Tapaninpäivänä tietä muullekin perheelle kun jonotamme jääkaapille (kinkkukaapille, vaikkei kukaan jaksa enää mitään syödä), toisin kuin jouluaattona.

Naimisissa olijat, kuten minä, joutuvat toisinaan popsimaan joulupöperöt pariin kolmeen kertaan. Niin omassa kodissaan, omassa lapsuudenkodissaan kuin anoppilassaan.
Tänä jouluna anoppilan väki oli järjestänyt joulupidot eräälle koululle, joka oli koulu silloin kun minä kävin sitä. Enää se ei ole pieni söpö kyläkoulu, koska se lakkautettiin, vaan ihan jokin muu paikka söpö paikka. Siellä oli aika tunnelmallista.
(Jos on ollut naimisissa vaikka kolmesti, niin kuinka heidän on käynyt?)

Joulupitopaikasta löyty pieni kirjastohuone. Vanhaan hyvään aikaan se oli englanninluokka. Englantia opetti pieni räpättävä nainen, joka naksutteli pinnejään vähän väliä.
Kirjastohuoneesta sai lainata kirjoja. Lainat merkittiin muodollisesti pieneen vihkoon: 2 kirjaa, Marita. Kirjojen palautusta ei vahdittu ja palautusajan luvattiin olevan niin pitkä, että kukin ehti taatusti opuksensa läpi kahlata. Tosin mieheni luki jo oman lainansa.

Joulupidoissa oli mukana aika söpöjä palleroita!

Tämän söpön palleron lempinimi on Mylle.
Tässä vaiheessa hän vielä odotti joulupukkia. Nyt hän luultavasti on jo heittänyt lasit nurkkaan nähdäkseen kaikki suurenmoiset lahjansa paremmin kuten susi punahilkassa ja voidakseen leikkiä niillä aamusta iltamyöhään.

Mylle on mummilassa. Ilmeisesti Myllen mielestä ei ulkona eikä sisällä ole vuoden pimeimpänäkään päivänä tarpeeksi pimeää, sillä pimeyttä täytyy vielä kertakaikkiaan tehostaa mustilla laseilla. Ainakaan Mylle ei pelkää pimeää.

Meidän talossa on monta ämmällä alkavaa ämmää, mutta hän on kuitenkin Julia ja hän on nuorin pikkusiskoni. Tässä hän kuuntelee parhaillaan erästä ämmällä alkavaa suulasta ämmää...

...ja koska suulas tarkoittaa suulasta, niin ämmä saa yleensä toiset hihittämään joko kämmeneen tai pukinpartaansa.

Suulas M käyttää lapinlisää ja kovaa ääntä. Kaikki tietävät sen, myös pikkusisko Julia, vaikka tässä kuvassa hän ei ainakaan jälkimmäisestä välitä.

M-sisko on hiljentynyt. Kuvassa jälkihymy.

Kuvassa jälkinami.

Joulupyhät omassa kotona. Ensimmäistä kertaa.
Aattopäivänä avasin lahjat puolenpäivän tienoilla, koska kukaan ei ollut määräämässä tahtia. Eräs paketti tuoksui tosi jänskälle ja voimakkaalle ja joululle, ja sieltä paljastui mistelitee! :) Teenjuojan herkku! Kauneuslahjakortti, muutama kirja, vehnätossut (ainaiselle taas-on-ihan-kylmät-jalat valittajalle!), joulusuklaita joita olimme itse unohtaneet ostaa. Arvatkaas mitä ostin miehelleni? No ette kuitenkaan arvaa, sillä idea oli niin hyvä: Mönkkäriin kahvanlämmittimet. En enempää enkä vähempää. Tällä hetkellä joku onnellinen lämmittää käsiään metässä ja mönkijä pörisee.

Aattoiltana käytiin yökirkossa, pitkästä aikaa moneen vuoteen.
Paikan päälle kävellessä pakkanen paukkui reippahasti ja kengät narisivat. Hautausmaa oli valoisa kynttilöineen. Pienet ja suuret ihmiset kiiruhtivat hytisten turkeissaan ja muhveissaan lämpimään kirkkoon.

jouluenkeli

olkitähti

Naapurissa asuva siskoni toivotti hyvää joulua glögikakun muodossa.
Kyllä maistui! Nyt kakusta on jäljellä pieni palanen, mutta niin taitaa olla jäljellä varsinaisesta joulustakin.