Tässä yksi lempitee.Nykyään en enää haali näitä pusseja mitä erilaisimpia kaappiin ja avaa jokaista viikon sisällä. Silloin tahtoo käydä niin, että loput purut kuivahtavat eivätkä maistu.
Pussiversioista hyviä ovat ainakin Keisarin morsian ja Viisasten tee (Teetaivas), lähinnä makuteetä siis. Muitakin lemppareita löytyy.
Mutta siinäpäs näkyy pöllöttävän kananmunaa pienempi kinkku, jota heräsin yöllä kaitsemaan kello kolme! Ohjeen mukaan. Ja ihan turhaan. Kinkku ei ollut vielä läheskään valmis. Päivällä olisin tajunnut katsoa sitä uudemman kerran noin tunnin päästä, mutta yöllä hätkähtelin heräämään noin varttitunnin välein ettei vain paistini mene piloille. Hätkähtelin kolmen tunnin ajan, kunnes kello oli kuusi, aamu oli uusi ja kinkku valmis. Nyt on syöty ensimmäinen viipale, aika herkkua!Tänään on hienoinen onnenpäivä! Soittokutsun myötä saan soittaa erääseen kauan toivomaani paikkaan ja sopia ajan, jolloin pääsen kehumaan heille itseäni yllin kyllin! Toivottavasti teemme sen jälkeen kaupat. Tosin tämä kehumispuolihan on aika järkyttävää. Miten tästä selviää, varsinkin paikkaan johon sen pitää satapros. onnistua. Sillä suomalaiselle itsensä realistinen kehuminen on kuin...en tiedä mitä, mutta suurin piirtein hävettävää tuomittavaa ala-arvoista sopimatonta. Hyhhyh, sitten te erilaiset nuoret aikuiset viivi-virkailija ja topi-toimittaja, jotka viitsitte sanoa mitä olette saaneet aikaan. Suomalainen kun on, viivi ja topi, tottunut ottamaan vastaan kehuja vähättelemällä ja syyttäen omista aikaansaannoksistaan jotakuta toista. Niin, että kukas teidän takananne loppujen lopuksi seisookaan? Luulen, että itse Tuuri Onni Onnenpotku.
No, ehkä pelkkä minän sinne on riitettävä. Ja höh, mitäs sitä kehumaan, kertoo vain tosiasiat! Joka tapauksessa; Elämä ei ole nyt lainkaan tylsää, vaan aika hykerryttävää!
Naurattaa pikkusen tuo kinkkuhomma, että tulikin potka sekoittamaan teitin yöunet! Onneksi sentään maistui hyvälle, se ehkä korvasi levotonta yötä osaltaan.
VastaaPoistaKuulostaa jännittävältä tuo kehumispaikka! Hyvä tyyppi olet, muista se vaan! Kokemuksia sieltä ja täältä on sulla jo aika monelta vuodelta.
Tsemppiä!
(Mutta tiedän kyllä sen pienuuden tunteen. Mä olen sellainen häpeilijä, että häpeän suunnilleen sitä, että kävelen huoneeseen, jossa on muita ihmisiä. Kun menin sinne käsityömessuille myymään, tunsin käveleväni niska kyyristellen sisälle, että anteeksi kun meinasin, että tulisin tämmösiä säälittäviä räpöstyksiä kauppaamaan... Toiset menee rinta rottingilla ja ylpeinä tekemisistään, ite aina miettii, että miten se ja se asia meni ja mitähän ne nyt siitä ajatteli. Siinähän se aika sitten kuluu, kun murehtii kaikkea mahdollista!)
(Ps. tuli sanavahvistuksesi sana polort eli polo tai poloinen - sopii mulle ;))
Kiitos tsempistä! Juuri tuli lopullinen aika sovittua. Luulen, et kaksi suositusta auttaa hurjasti, joten varovaisen toiveikas olen et eiköhän se tästä..:)
VastaaPoistaJa tiedän tuon mitä tarkoitat.. Mut älä huoli, oon varma etten olis huomannut mitään jos olisin ollut messuilla paikan päällä! Yritän nimittäin välillä potkaista itseäni pois noista tunteista jotka tulevat tietyissä tilanteissa, ihan aina en kylläkään onnistu. Yhden kaverin kanssa tästä on puhuttu paljonkin. Sitten päädyttiin siihen, että liialle ajattelulle pitää laittaa stoppi, muuten ei tule mittään :) ja ilmeisesti ollaan päädytty samaan ratkaisuun!
..ja jos ajattelisin nenääni pidemmälle tuskin voisin ikinä kirjoittaa tällaista blogia!!:) Huih, lakkaan heti ajattelemasta.
VastaaPoista