Kaikkihan me joskus käymme suihkussa. Ja rouva kävi tässä kerran palellushorkan vuoksi niin lämpimähkössä suihkussa, että ikkuna huurustui olohuoneessa. Huuru ei lähtenyt heti pois. Niimpä siihen piirreltiin. Sydän ei ole lähtenyt pois vieläkään, mikä taas tietää ikkunanpesua (sitten kesällä), mikä taas ennen tämän kirjoittamista ei kyllä tullut mieleenkään. Tämän kuvan saa kopioida, lupa tulee, kun tämähän on pelkkä puu. Mut älkää mainitko suihkusta mitään.

Tässä kohtaa en valitettavasti kerro meidän iänkuunvanhasta mutta loistavassa kunnossa olevasta mustasta nahkasohvasta, joka on kovassa käytössä, tai kirpparilta ostetusta ylihienosta ja värikkäästä kukkakankaasta johon olen hyvin rakastunut, tai samoihin väreihin tainnutetusta kehyksestä, joka pari päivää sitten pääsi seinälle hienoine joulusisustuselementteineen. Koska olen varmaan kuvannut, julkaissut ja blogissa hienoiksi tuominnut nämä kaikki. Paitsi mustan nahkasohvan. Mutta nyt tiedätte senkin.
Sen sijaan: Luen tällä hetkellä mukaansa tempaavaa kirjaa! Tämä kirjailija ei edelleenkään pettänyt odotuksia! Norjalainen Herbjorg Wassmo (etunimen oikea o-kirjain on varmaan norjalaista perua, kun sellaista en saanut tästä läppäristä punnerrettua esiin) : Seitsemäs kohtaaminen. Kirjailijan muita teoksia ovat ainakin Dinan kirja ja Lasi maitoa, kiitos. Ja kappasrallaa; hyvin päättelevä blogistihan huomaa tässä vaiheessa, että hänen pitämänsä bloginurkan nimi liippaa läheltä edellistä Herbjorgin kirjan nimeä. Kumpikohan meistä on nyt otetumpi?
Joka tapauksessa: minä en pidä siirappisista kirjoista, mutta tykkään rikoskirjoista, ja sellaisista jotka antaa ajatuksia, kuten tämä mitä luen enkä raski lukea loppuun. Sinä voit pitää siirappikirjoista, jotka antavat varrrmasti errrittäin paljon voimakkaita suuntauksia elämässä, mutta voi olla ettet pidä tästä. Et voi tietää, joten maista. Ja anteeksi pieni sarkastisuus siirappia kohtaa, sillä olenhan toki lukenut itsekin rakkauskirjoja. Ainakin yhden. Se oli hyvä, sillä lopussa he toki saivat toisensa. Tappeluakaan ei liitossa tullut kun maitopurkki ei varmasti unohtunut Danielle Steelin kirjoissa pöydälle lämpeemään, vaan tapahtui paljon kauheampaa, kuten salaman isku ja kuolema, kunnes rakastettu toipui sairasvuoteella ennalleen ja siirappi pääsi jälleen tihkumaan.

Tätä kuvaapa ei saakaan kopsia.
Siitä kertoo se, että olen ovelana opetellut kirjoittamaan pensselillä tuonne yläkulmaan täti-nimeni.
ps. alkaa tulla nälkä, pakko lähteä kohta tekemään ruokaa rakkaaseen minikeittiöön

Tiedätkö mikä kissa tuo on, josta näkyy vain silmät ja leuan valkolaikku tässä versiossa kuvaa. Se on blogikissa.
Se on se, joka naukui viimeksi kyyläreitä osallistumaan arvontaan (alempana postauksissa).
Nyt se nukkuu. Mutta vissiin naukuu edelleen.