"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

15.12.2010

Unohdin koko joulun, kun hästäsin uuden elämäni kanssa!
Haluan kyllä jättää vanhaakin elämää jäljelle, koska se on kulkenut eteenpäin luotettavasti kuin juna kesäraiteilla, joten uusi työpaikka vallan riittää hästäykseksi.
Tämän korun ostin uusien tuulien kunniaksi Helsingistä joulumyyjäisistä, kun kävellä lompostelin pää tyhjänä pois sieltä minne käskettiin mennä näyttäytymään ja paprua esittämään. Siellä oli ihanaa. Siis joulumyyjäisissä. Minä ja rahapussini suorastaan pakahduimme sen kaiken joukossa; huovutettuja tonttuja, lasista tehtyjä lakutytön päitä, rautaharakoita, apinaheijastimia, Uunon pää sormuksessa ja Härski Hartikaisen toisessa, painavia kuppeja oudoista materiaaleista (olivat paistaneet niitä uuneissa isot satsit), neljän euron kortteja, värikkäitä keppihevosia, pieniä siveitä virkattuja liinoja. En ostanut kuin neljä juttua, koska olen vasta menossa työhön, en suinkaan kiinni palkkapäivässä. Lisäksi meillä on jo yksi keppihevonen jonka pää on tehty villasukasta, luulen.

Tämä kalenteri on laskuissani toinen myyjäis-saaliistani.
Selasin, luin, nauroin, ihastelin, pihistelin, päätin, maksoin, omin.
Kalenterilla päräytän myös uuden elämän tuulet käyntiin puhaltimen napista!
Tai mistä vain...


...mutta ei ulkoilman tuulia enää, jottei Suomen kansa vilustu lisää.
Tämän nuhan ensimmäinen turaus oli ristitty
prinsessa-niiskaukseksi
,
ennen kuin se syntyikään.

Nessuseni, armaani
tule vielä luokseni,
sua tarvin vielä viikon kaks
jos satun tulee pahemmaks.

sarvikuono c-vitamiini särkylääke
lepoa väsyä
nenäsuihke
nenätipat
nuhatipat
tippalikat palikat:
se kaikki flunssan omaa on.

...dippadai-dippadai...

Ota korvakipu pois, tai saatan alkaa vikisemään.
Lopeta räkä, kärsin sarvikuonon kanssa.
Palauta ääni, perhe ei pelaa.
Kurkkukipu häipymään, olen liikaa juonut kuumaa.
Älä tule poskiontelontulehdus, ole hyvä kakku.

*sniiifskslsniffftht*

7 kommenttia:

  1. Onnea vielä siitä työasiasta!

    Nuo myyjäiset ovat vaarallisia paikkoja. Olen nyt "vanhemmiten" huomannut, että hypistelen kyllä aika lailla kaikkea käsintehtyä innokkaana ja melkein jokaista juttua olen ottamassa mukaan. Esim. viikko sitten näin myyjäisissä niin ihania neulottuja erikoisia ja ihananvärisiä eläimiä! En tiedä mitä niillä olisi tehnyt, kun pehmoleluja on ennestäänkin niin paljon joutilaana, mutta olivat niin ihania. En kuitenkaan ostanut. Kortit ovat myös heikko kohta, erityisesti kauniit kortit ja niitä riittää. Pidetään siis kiinni lompakoista! :)

    (ps. tuli jotenkin teidän äiti mieleen tuosta sun ylimmästä kuvasta - joku ele tai pään tai käden asento tai... en osaa selittää) :)

    VastaaPoista
  2. Kivat hiukset sulla! :) Tekis mieli ittekin leikata etuhiukset, just yltää edelliset korvan taakse, niin raaskiiko?! Ikuisuusongelma.
    Pikaista paranemista, itelläkin poskiontelontulehdus enkä tykkää yhtään.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kyllä ootan innolla ja alkujännityksen tuoman kauhun sekasin tuntein mitä tuleman pitää, mutta eiköhän työpyörä pyörähdä..!

    Hypistely kuulostaa tutulta :) nimittäin S kysy joskus, et onko kaikki tuolia pienemmät tavarat pakko ottaa käteen? Et eikö voi katsoa kun tonttu nököttää siinä pöydällä.
    Oltiin varmaan jossain missä oli paljon pientä ja särkyvää tavaraa, ja se pelkäs et hajamielinen M hajottaa jotain ja pääsee kotiin hajonneen pikkunippelin kanssa joka makso hajonneenakin viiskymppiä. Ei miehet ymmärrä. Tottakai tonttu pitää otta käteen, että näkee millainen tonttu se on.

    Argh, kummallista =) kuulen korvissani äidin äänen "vanhemmiten oot tullu kyllä K:sen sukuun" ja että "M se näyttää ihan H:lta tuon ikäisenä" (äidin siskolta). Tässä suvussa ollaan, joten jonkun väkäleuan vasen puoli on mahdollisesti muotoutoutunut samanlaiseksi kuin omani, höh.

    VastaaPoista
  4. Kehrä: Tämä on lyhin etskari minkä oon leikkuuttanu ja kampaajaneidin idea. Tykkään; kiva ja erilainen ja käy yllättävän hyvin muun tukan kans, heh, ja vaikka arkena sen lytistäminen ja vääntäminen vähä kehtuuttaa niin kannatti silti. Lyhennetty on jo kolmatta kertaa ja nyt on jo muokkautunu erilaiseksi alkuperäsestä mallista.
    Mutta sullahan oli joskus kaaauan aikaa sitten tosi lyhyt etutukka :) eiks se ollu kiva ja passasi? Vai muistanko väärin.
    ..enkä halua tietää miltä tämä näyttää jos alan sitä joskus kasvattamaan. Hui kauhistus.

    VastaaPoista
  5. Kyllä on ollu joskus vuonna -99 tai jotain sinnepäin ja muutamasti sen jälkeenkin. :) Se kasvattaminen siinä onkin, mihin yleensä leikkauttaminen tökkää. Nyt oon kesästä saakka kasvatellu ja just yltää korvan taakse. Pitäis olla kiva, mutta helppo tyyli, sellainen mitä ei tarvi käännellä ja väännellä. (Joskus ehkä lämpörullat jaksan laittaa) Pitäis yltää jotenki kiinni, mies haluis että olis pitkät. On vaikeeta. :D

    VastaaPoista
  6. Naurettiin Anteron kanssa tuolle Salen kommentille, että pitää ne kaikki rojut ottaa siitä myyntipöydältä käteen. :) Kuulen korvissani, kun miehesi urahtelee tätä asiaa.

    Kohta nähdään! :)

    VastaaPoista
  7. kehrä: Oikein siis muisteltu!:) Ja panta on hyvä kasvattaessa ja et vetää etskarin sivuun ja et hymyilee vaan epätoivosta huolimatta, heh. Joillekin naisille passaa niin hyvin lyhyet hiukset, et niitten kannattaa kyl pitää niitä! Mutta mulle itelle ei kyllä sovi -tai sitten en vain uskalla kokeilla mitään tosi lyhyttä mallia mulle sopimattoman polkkatukan sijaan, se ylilyhyt vois vaikka sopia tosi hyvin. Ja niin, voi noita miehiä mieltymyksineen.:))

    maria: Näin juuri. ;) Urahtelee ja tökkii kylkeen saadakseen vaimonsa lopettamaan arveluttavan käytöksen jota myyntipöydän myyjäkin pelkää ja arvelee pian joutuvansa maksamaan koko kaatuneen pöydän... Ja kiva kun nähdään pitkästä aikaa.:)

    VastaaPoista