Tuli vähän rikollinen olo.
Ulkona kun on varsin sopiva keli avantouimiseen,
enkä minä en ole tehnyt viikkoon muuta kuin hengittänyt syvään sisäilmaa.
Semmosta se on jos joutuu paikattavaksi. Ja sen jälkeen olemaan paikoillaan paikkoineen.

Mutta mitä nuo valkoiset nypyt ovat? Ja meikän uusissa paikkavarmareissa.
Pyyhkikää, nyppikää!
...tiedän, en minäkään olisi äkkiseltään kuvitellut hurahtavani näihin ja siihen länkkärihattuun. Mutta mitäpä nainen ei ostaisi saadessaan 40€:n alennuksen, eli säästäessään!
Kaiken ostaa, kaiken kotiin kantaa. Täyttää joka komeron ja nurkan nainen.

Avantouinnista tuli mieleen, että olimpa tässä eräänä iltana lenkillä. Ja lenkillä saattaa sattua mietiskelemään kaikenlaista. Kuten parisuhdetta!
Tämä parisuhdetarina sopii oikeastaan varsin hyvin kerrottavaksi tähän, koska vietimme eilen seitsemättä söpöä hääpäivää. Koko päivä oli muuten vähemmän söpö (ainakin sanan varsinaisessa merkityksessä) ja oikeastaan omituisin koko seitsemään vuoteen syystä ja toisesta, ja eritoten paikkojen vuoksi.
Ajattelin, että ehkä 40 vuotta naimisissa ollut Kaarina lohduttaisi, että noin niille hääpäiville nyt tulee joka tapauksessa käymään. Ja koska Kaarinat voivat olla hyvin taikauskoisia hän painottaisi varmaan myös, että varsinkin maanantaisin.
No. Olihan meillä tulppaaneita.
(Tipahdin kyydistä ja rönsyilin, joten joudun aloittamaan alusta.)
Olin siis lenkillä.
Oli ilta ja pimeää, eikä minulla ollut vilkkuvia lenkkareita. Ehkä siitä syystä kaivoin juoksutakin (jonka hiha on ikävästi revennyt) taskusta kännykän ja klikkasin niin, että sain siihen valon. Nyt oli valoa pimeässä. Ei tarvinnut edes pysähtyä nostamaan lapasta maasta, kun sujui niin kertakaikkisen kätevästi. Klikkailin itseni ja neronleimaukseni tekstiviesti-osioon.
napu napu napu
Tekstiviesti lähetetty. Tietenkin miehelleni, koska tämä on parisuhdekertomus.
(Myös lapsille.)
Seuraava lause on parisuhteeseen vahvasti liittyvän viestin vakava sisältö:
"Parisuhteessa pyöritään joskus ympyrää. Joskus kahdeksikkoa."
Niin.
Ei sen kummempaa.

En muuten saanut tähän terävään heittooni vastausta. Ja jos mies ei vastaa terävästi heitettyihin tekstiviesteihin alkaa naisen mieli välittömästi heti askartelemaan:
miksei se vastaa? mitä se nyt aattelee? aatteleeks se mitään? puhusko se, jos mä en eka puhus? mitä se sanos, sit ku mä puhusin? oonkohan mä taas ihan naismainen kana?
suutunko, kun ei vastannu? suutunko, jos nukahtaa ennen ku puhuu?
Päädyin kuitenkin tulokseen, että en ole täysin naismainen kana, koska kerrassaan unohdin kysyä mieheltäni tästä terävästä tekstiviestistä.
No, ehkä hän lukee blogia.


ps. Se länkkärihattu oli vitsi. Vähän niin kuin joulupukkikin.