"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

1.12.2010

Kotirouvat seuraavat ilolla joka puolella maata, kun uusia virkoja tulee julki.
Esimerkiksi minä. Ja tänään avattiin jälleen yksi uusi virka, nimittäin (rumpujen päristystä):

* JOULUKALENTERIN VIRKA *


Tämä kalenterivanhus käy jo kolmatta jouluaan.
Hänellä on kaksi tehtävää: pysyä seinässä ja olla suurin piirtein suorassa.

Väkerrelmän idea Sinooperista on varastettu laillisin keinoin.
"Kehyksisiä maalauspohjakankaita", jolle yritelmä on viritetty, löytyy nykyään lähes kaupasta kuin kaupasta. Jatkan kattavaa selitystäni kertomalla, että servetit on kiinnitetty kankaaseen Niiskun ihmeliimalla tai sen semmoisella. Kysykää tarkemmin Sinooperista. Tyhjiä valkoisia tulitikkulaatikoita löytyy yleensä myös samasta paikasta.
Myöhemmin miehillekin voi järjestää hauskaa näyttämällä vaimon joulushoppailun saaliin, joka on väh. 24 tyhjää tulitikkulaatikkoa. Unohtamatta, että niistä on maksettukin jotain. Luultavasti maltaita. Mutta vaimot nyt ovat sellaisia: joulunaikaan hiukan hupsuja koristeluineen ja jouluverhoineen, salaperäisiä muuten vain ja yhtä tonttuja liikenteessä kuin ennenkin. Mutta koska joulunaika on rakkauden aikaa, niin aika ihania tonttuja kuitenkin.
Tulitikkulaatikoiden sisään ei ole laitettu mitään, koska suklaa sulaisi kuitenkin ja ruuvit ja naulat painaisivat liikaa ja karkkihammasta kolottaa muutenkin jatkuvasti hampaiden hoitajilla. Aikuisille ihmisille tuskin mitään muutakaan pientä rimuramua sinne kannattaisi laittaa. Paitsi ehkä parkkikolikoita, mutta nekin taitavat olla jo katoava luonnonvara. Sitä paitsi kolikot ehkä järkyttäisivät ajatuksella kaupallisesta joulusta joka aamu aattoon asti, eikä meillä edes ole kolikoita.
Huomasin muuten, että päivästä numero 7 on tippunut koriste (muutamassa muussa se on tarkoituksellista). Voi voi. Niiskun ihmeliiman teho petti kuin deodorantti salilla. Muuten, kun ostat väkerrelmän "kehyksisen maalauspohjakankaan" niin muista huomioida, että se on tarpeeksi suuri 24 tulitikkulaatikolle. Ei käy niin kuin minun vanhalle viran täyttäjälleni.
Sen pituinen se.
Lumista ja tunnelmallista joulukuuta!

ps. Pidän jälkikirjoituksista.
pps. Lähes 100 kappaletta enemmän, kuin yllä olevassa joulukalenterissa on valkoisia tulitikkulaatikkoja, mukamas oli teekuppi-blogissa eilen kävijöitä. Mutta vanha vitsi on varsin tyrmäävä kertoessaan, että valhe -> emävalhe -> tilasto, joten ehkä muutama henkilö vain aukoi tämän sivun sata kertaa peräkkäin...

6 kommenttia:

  1. Voin kertoa että käyn täällä kyyläämässä VÄHINTÄÄN kerran päivässä! Ja tätä on niiin mukava lukea että...! Ja vielä yks asia, hyppään huomenna pendolinoon ja tuun Vantaalle siihen kehän toiselle puolelle. :) Pepellä on nii kultanen sisko että pyysi mut sinne ku minä yksinäinen morsianparka kärvistelen yksin täällä ku sulhoparka joutuu olemaan armeijan leivissä kolme (3) viikkoa putkeen!

    VastaaPoista
  2. Täällä myös yksi joka käy kyyläilemässä kirjotuksias..;)

    VastaaPoista
  3. Voi meitä naisia joulun alla!

    Meillä on pojilla suklaakalenterit, kuvakalenterit ja joulusukka. Liiottelun puolelle menee. Mutta ne haluaa suklaakalenterit, sai ilmaiseksi kuvakalenterit jostakin ja mä haluan sen herttaisen joulusukan.

    Ja koristeluita pitää olla. Ja kynttilöitä tietty määrä ja tietyllä tavalla aseteltuna, ei liikaa, mutta ei liian vähänkään.
    Tänään leivottiin ekat piparit, mutta jostakin piparinkorviketaikinasta, ei ollut oikea ohje, niin ei kyllä tullut niitä oikeita kakkuja ollenkaan. Pitää tehdä joku päivä uus erä.

    Nyt käyn syömässä muutaman suklaan ja menen suihkuun. :)

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että kyyläreitä löytyy.;) Olette suorastaan blogin pitäjän ilo, te salaisetkin tontut, sillä harva blogin pitäjä haluaa pitää blogiaan tyhjälle seinälle. Yllätys ehkä.
    Emmi, kerro terkut, et ollaan joskus hiippailtu iltalenkillä heidän talonsa viertä ihaille uusia koteja.:)
    Maria, kuulostaa hyvältä! Hmm pitäisköhän käydä ihan itselle ostaa suklaakalenteri niin sais napostella aamuisin...

    VastaaPoista
  5. Marita, tulkaa käymään kylässä ja ihailemassa ihan sisältäkinpäin niitä hienoja uusia taloja! :)

    VastaaPoista
  6. Kerro kiitokset kutsusta!:) Laitamma asian korvan taakse! <3

    VastaaPoista