Seitsemäs hääpäivä!
Oi onnea!
-...mut laskiksä siis varmana oikein?
-...no kaimma ny laskin.
-...et ollaaks me siis varmana oltu yksis näin pitkään?
(-...hei! kuka sä oot?)
(-...kuka sä?!)
...ne, jotka eivät olleet hauskoina ystävinämme, mukavina tuttavinamme tai varteenotettavina sukulaisinamme seitsemän vuotta sitten, tai eivät päässeet paikalle syystä tai toisesta tai klassisen autonrenkaan puhkeamisen vuoksi, tai eivät muuten vain mahtuneet penkkeihin istumaan,
haluaisivat tietenkin välttämättä tietää mitä sinä ihanana juhlapäivänä tapahtui!
Tietenkin myös tuntemattomat blogini lukijat!
Ja koska häitä on hyvin erilaisia mutta silti suurin osa ilmeisesti samaan kaavaan mahtuvia en ranskalaisviivaloi punaista mattoa kirkossa tai että kirkossa oli pappi. Täytyy mainita kuitenkin, että hän oli mies.
Seuraavat asiat vain tapahtuivat.
(mutta oikeasti se oli vakavampaa)
(kuin myöhemmin luulinkaan)
Sanoimme tahdon.
(vaikka tämä on tavallista niin meille se oli erilaista koska kaikki eivät uskalla sanoa)
Satoi räntää ja morsian käveli avokkaissa.
Isät ja äidit olivat saaneet vävyn ja miniän,
eikä mikään perheessä enää ollut ennallaan.
Morsian ryöstettiin.
Morsiuskimppu (kuva julkaistu blogissa 12.8), jossa oli gerberoita ja rautalankaa ja helmiä
ja joka oli morsiamen mielestä aivan mieletön verso (ja jota ei enää ole?)
pelastui siinä hötäkässä onneksi sulhaselle.
Sulhanen toipui järkytyksestä.
Sulhasen rinnassa oli myös gerbera.
Sulhanen vietti syntymäpäiviään suuremmassa mittakaavassa. Hän toteutti siis myös seuraavan vitsin: Mene naimisiin syntymäpäivänäsi, niin et unohda ikinä hääpäivääsi.
Kuulimme flyygelillä soitettuina kappaleet
Yö meren rannalla, Päivänsäde ja Menninkäinen (muunneltuna versiona) sekä Ukko Nooa.
Molemmat ovat unohtaneet kumpi ehti polkaista,
mutta luulen sulhasen unohtaneen omasta tahdostaan.
Joku soittajista osasi hauskan näköisesti heitellä pikkuleipiä suuhunsa.
Eräät isät olivat keränneet karpaloita sinä syksynä metsästä.
Eräs sisko voitti erään vedon
ja sai rahaa epämääräisen määrän hyvin pieninä kolikoina.
Saimme lahjaksi valtavan koiran.
Ajoimme pois pinkillä autolla ja takapenkillämme oli kolmas pyörä, eli se koira.
Oi onnea!
-...mut laskiksä siis varmana oikein?
-...no kaimma ny laskin.
-...et ollaaks me siis varmana oltu yksis näin pitkään?
(-...hei! kuka sä oot?)
(-...kuka sä?!)
...ne, jotka eivät olleet hauskoina ystävinämme, mukavina tuttavinamme tai varteenotettavina sukulaisinamme seitsemän vuotta sitten, tai eivät päässeet paikalle syystä tai toisesta tai klassisen autonrenkaan puhkeamisen vuoksi, tai eivät muuten vain mahtuneet penkkeihin istumaan,
haluaisivat tietenkin välttämättä tietää mitä sinä ihanana juhlapäivänä tapahtui!
Tietenkin myös tuntemattomat blogini lukijat!
Ja koska häitä on hyvin erilaisia mutta silti suurin osa ilmeisesti samaan kaavaan mahtuvia en ranskalaisviivaloi punaista mattoa kirkossa tai että kirkossa oli pappi. Täytyy mainita kuitenkin, että hän oli mies.
Seuraavat asiat vain tapahtuivat.
(mutta oikeasti se oli vakavampaa)
(kuin myöhemmin luulinkaan)
Sanoimme tahdon.
(vaikka tämä on tavallista niin meille se oli erilaista koska kaikki eivät uskalla sanoa)
Satoi räntää ja morsian käveli avokkaissa.
Isät ja äidit olivat saaneet vävyn ja miniän,
eikä mikään perheessä enää ollut ennallaan.
Morsian ryöstettiin.
Morsiuskimppu (kuva julkaistu blogissa 12.8), jossa oli gerberoita ja rautalankaa ja helmiä
ja joka oli morsiamen mielestä aivan mieletön verso (ja jota ei enää ole?)
pelastui siinä hötäkässä onneksi sulhaselle.
Sulhanen toipui järkytyksestä.
Sulhasen rinnassa oli myös gerbera.
Sulhanen vietti syntymäpäiviään suuremmassa mittakaavassa. Hän toteutti siis myös seuraavan vitsin: Mene naimisiin syntymäpäivänäsi, niin et unohda ikinä hääpäivääsi.
Kuulimme flyygelillä soitettuina kappaleet
Yö meren rannalla, Päivänsäde ja Menninkäinen (muunneltuna versiona) sekä Ukko Nooa.
Molemmat ovat unohtaneet kumpi ehti polkaista,
mutta luulen sulhasen unohtaneen omasta tahdostaan.
Joku soittajista osasi hauskan näköisesti heitellä pikkuleipiä suuhunsa.
Eräät isät olivat keränneet karpaloita sinä syksynä metsästä.
Eräs sisko voitti erään vedon
ja sai rahaa epämääräisen määrän hyvin pieninä kolikoina.
Saimme lahjaksi valtavan koiran.
Ajoimme pois pinkillä autolla ja takapenkillämme oli kolmas pyörä, eli se koira.
ps. Myös sulhanen luki tämän tekstin.
Julkaisulupa tuli.
Julkaisulupa tuli.
Onnea teille! :)
VastaaPoistaOnnea, onnelliset, edelleen!
VastaaPoistaJa muutama asia vielä:
Oli kylmää ja kirkasta.
Empulla litistyi sormi oven väliin.
Muuan mies esiteltiin suvulle ensi kertaa.
Mua itketti, kun pikkuveljestä tuli perheellinen.
Olitte kaunis pari! :)
Ajatella, muistelin, että oli pakkasta. Emmi kyllä meinas, että satoi räntää.... en muista! :)
VastaaPoistaSulla unohtu laittaa että sulhasen sisko soitti flyygelillä "Jäähyväiset pianolle". :) Onnittelin jo kerran edellisessä postauksessa mut onnittelen vielä toisenkin kerran, onhan tänään kumminki teidän 7. hääpäivä! :) Onnea onnellisille vielä kerran jos toisenkin! :) ja Salelle synttärionnittelut!!
VastaaPoistaKiitos! Sydämissä ei ollut pakkasta ja ainakin meidän mielet olivat kirkkaat ja se oli pääasia.:) Ja kaikki kaunis ja hauska mitä tapahtui ei millään mahdu niin pieneen purkkiin kuin blogi.:)
VastaaPoistaRouva ja Murmeli ovat varmaan saaneet paljon onnitteluja mutta vielä meiltäkin isot onnittelut!
VastaaPoistaOnnea meiltäkin <3
VastaaPoistaTässä blogissa on tosi kiva kirjotustyyli!! :)
VastaaPoistaKiitos Maikku, Venla ja anonyymi! Ja kiitos kaikille kun olette jättäneet kommenttinne, kiva tietää kuka täällä on käynyt.:)
VastaaPoista