...edellisen tekstin hieno raitamukikuva on otettu Raivauksen jälkeen. Pöydän toinen puoli oli kaaos -askartelukamaa, askartelukamaa ja askartelukamaa, sekä liimaa pöydän pinnassa. Kiva. Rojussa mukana ehkä myös jokunen lehti, oukkidoukkipussi, sekä jääkaapista Väinön irrottamia magneetteja.

...vaikka eipä olkkarin pöytä mitään, verrattuna keittiönpöytään! Yritin aikani pakoilla ja lopulta lipsuin: HELLUREI ja tiskihien tunteet. Sitä ei voi maallikko ymmärtää miten pitkäksi pinoksi likaisia mutta rakkaita muumikuppeja mahtuu päällekkäin pienessä keittiössä, saati miltä tuntuu syödä isolla lusikalla ylipienestä jogurttipurkista namia, kun muita lusikoita ei ole enää jäljellä. Ja kaikki tämä vain laiskuuden ja tiskikoneettomuuden vuoksi.

No, täältä puuttuu paljon muutakin. Kuten yksi työpaikka (kävin haastattelussa kävin, mutta ei tainnut olla sittenkään mun juttu), kävelysauvojen tassut (mut kohta ne sais ottaa pois), kissalle kaulapanta (tuli tassusta mieleen, näyttää muuten ihan kujakatilta vaikka ihan hyvä möhkö muuten), glögi (mantelit muistin), kiinnostusta tehdä eräs Virallinen Verojuttu (jää ehkä tekemättä), hoksautus lukea kirjastosta lainattu vyöhyketerapiakirja.

* Tiesittekö, että vyöhyketerapian loppukokeessa on 850 kysymystä? En keksi niin montaa kysymystä vaikka laajuutena ois koko elämä! No, onneksi ei ole niin paljon kysymyksiä elämästä. Tai sitten meitä kaikkia ei vain kiinnosta.

ps. Naapurin täti ja lapsensa koputtivat juuri oveen ja toivat litran glögiä ja yhden sitruunan.

pps. Tein vaihtokauppaa itseni kanssa: joko kirjoitan blogiin tai lähden juoksulenkille. Blogi ja viltti (ihan halpa sellainen vain, työttömällä) voitti.