Helteisiä hymyjä helteisille lomalaisille helteisenä kesäkuuna.

Kävelen läpi monet rannat.
Keräsin kiviä ja simpukoita. Yhden hylkäsin, varatun.

Kävelen rannalla kera uusia tuttujen, uusien kasvojen, uusien ystävien.
Pieniä suuria ihmisiä, hymyjä, jalkoja,
kiviä, käpyjä, pyyhkeitä,
ajatuksia, sanoja, toiveita, maailmoja.

Kummallista, mutta en ole kastanut vielä talviturkkia. En ole ehtinyt oikein bloggaamaankaan. Kameraa ei muista aina ottaa mukaan, ja helteellä tulee helposti kiire. Hiki hidastaa.
Sitten on ollut vielä tuo miehen veljen auto, jossa on 35 litran bensatankki.
0,5 litraa kirsikoita saa torilta, nam! Seuraavalla kerralla koko litra.

Mitä muuta ehdin?

Puheluita.
Kesäjuomia sydämen muotoisella pillillä.
Pala muikkukukkoa.
Kesämekkoja, uudestaan tuunattuja.
Rakkoja jaloissa.
Hymyillä vastaantuleville lenkillä.
Ruskettua.
Haalia kesäpokkareita.
Haalia uusia ystäviä.

Mutta tänään oli Väinön ja tätin yhteinen päivä!
Aloitimme vaaleanpunaisella viiliksellä. Jatkettiin maitopullolla.
Sitten leikkiä ja lukemista, Muumipeikko ja hattivatit.

Parin tunnin päikkäreiden ja pahimman helteen jälkeen rantaan kera keltaisen Kirahvin.

Hurjasti rantalaisia, vai mitä Väinö?

Nyt mietin pitäväni viikon loman.
On liian kuuma tehdä muuta.