"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

5.5.2011

Tokkurainen päivä.
Punaisesta maidosta mannapuuroa.
Likaisia lattioita.
Sairasloman viimeinen päivä.
Täti pyörtyi verikokeissa. Niistää nessuun edelleen.

Mietin teenkö illaksi lempiruokaani makaronilaatikkoa. Vai hyvää ja helppoa karjalanpaistia kolmen tunnin odotusajalla. Vai kalapyöryköitä. Päädyn laskemaan enttententten kahden ensimmäisen vaihtoehdon välillä.

Mies poikkesi äsken kahvitunnille. Oli käynyt viemässä uudella punaisella tutin lähellä olevaan Hoploppiin.
Itku oli tyrehtynyt.

Mietin kuinka kauan pajunoksat kestävät hyvinä maljakossa.
...kissankarvat pysyvät kaukana kynttilöistä.
...leijonat (sukua kissoille) ärjyvät kaukalossa.
...tilaan sanomalehteä, jota en lue.
...kestää päästä tavoitteeseen.
...

"Sää lämpenee viikonlopun aikana. Lämpötila kohoaa etelässä lähelle 15 astetta."

Miehelle ja kavereilleen tulee hyvä suunnistuskisa.
Minä menen lauantai-illaksi töihin. Pitkästä aikaa otin iltavuoron.

Hillittömin kirja, jota olen lukenut.
Maailmassa uskomattomia tarinoita, tositarinoita.
Pelottavia. Liian itkettäviä.
Liian hulluja aikuisia liian suojattomilla lapsilla.

Äitienpäiväkortteja postiin.

Päädyin karjalanpaistiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti