Bloggaaminen pienentää ärtymystä, päätteli hän ja latasi blogiinsa kuvia Vantaankoskelta.

Mulla on taas nuha, mutta se on ärtymyksen aiheuttajista pienin. Laskuissani neljäs. Siis nuha.
Kahtena edellisenä yönä olen nukkunut kolme tuntia.
Mut hyvä et leijonat loisti rankkareissa.

Meille on tullut ilmeisesti uusi ajokki.

Punainen. Liikennevalojen Ykkönen.

Sen keulaa pitää madaltaa ja korvatulpat ovat takana istujalle tarpeelliset.

Sen nimi on Harrastusväline. Mönkijä. Tonkija.

Niitä on ollut, niitä on vaihdeltu ja tulee kuulema aina olemaan. Ehkä vielä joskus lakkaan tappelemasta asiasta rahasta asiasta. Nyt niitä on ensimmäistä kertaa kaksi, toinen metsään ja toinen tieliikennekäyttöön hienosti sanottuna. En tajua, vähemmän hienosti sanottuna.

Yritin opetella ajamaan.

Vaihteiden vaihtaminen oli työlästä.

Opettelin salaa.

Mies kannusti.

Kuka haluaa 2 kg:n käsipainot?

Ne ovat vaaleanvihreät ja käyneet minulle pieniksi.
Eivät paina paljon ja pitävät hauikset naisellisina.

Salilla käynti tökkii ajoittain nuhan vuoksi. Yritän olla sitkeä. Ja niin yrittää kyllä nuhakin.

Polkupyörä keväthuollettiin jokin aika sitten. Kolme pyöräilylenkkiä takana.
Talven viimeiset pölypallerot mieleni perukoilta keväthuollettiin siinä samalla.

Asiasta kukkapurkkiin:

Minulla on lasten ja nuorten naisten vaiva eli yliliikkuvat nivelet. Vasemman käden etusormi taipuu hurjasti väärään suuntaan ja koskettaa lopulta ei kämmenen vaan sen toisen ihoa. Lääkäri sanoi, että yliliikkuvaisuus vähenee iän myötä. Kiva. Kiva myös ettei mulla ollut reuma. Harmi, että puolimaratooneille ei kuulema kannata lähteä. Täytyy myös välttää raskasta työtä. Ammattiehdotuksia?

Auto pitäisi siivota.