"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

5.3.2011


Käsittämätöntä, että jotkut ihmiset höpsähtävät niin paljon vanhan ajan romantiikkaan, että ostavat kohvehtirasian ainoastaan sen kannessa olevan kuvan takia. Suklaasta ei niin väliä. Vaikka oli sekin hyvää. Tuli mieleen Fazerin geisha. Mukavahan tämä höpsähtänyt olotila kyllä on. Ottaa vähän teetä kuppiin ja höpsähtelee omia aikojaan, kaikessa rauhassa. Kuvan ajattelin leikata irti ja kehitellä siitä jotain. On luultavasti valmis jouluun mennessä. Itsekkäästi ajattelin kylläkin pitää romanttisen omanani.


Muistattehan sen aforismikirjan? Olen silpunnut sitä nyt puoleen väliin. Se on melkonen jössikkä se kirja, oikea emävonkale. Valmista ehkä jouluun mennessä. Tämä oli väliaikatieto.


Valitusta:
Tällä viikolla on ollut paljon puuhaa. Vai onkohan musta vaan tuntunut siltä? Onkohan tää sittenki ihan vaan elämää? Semmonen tavallinen juttu. Välillä on tuntunut suorittamiselta, pakolta, se mitä kaikkea tuli sovittua ja lupailtua ja kalenteriin merkittyä ja kyllä se järjestyy sanottua. Teen vain. Teen haudutan vain. Kaikki on järjestynyt. Ja sen jälkeen on tullut nukuttua yöllä makiasti. Töitä on ollut tietenkin ja olen tykännyt, kun työ on pääosin omavalintakysymys (parhaillaankin päivystysvuorossa kotonain, mutta bloggaaminen on sallittua niin kauan kuin ei muita ohjeita tule). Mutta kaikki se muu säätäminen sen jälkeen. Käy siellä täällä tuolla ja järjestä vielä nämä tän viikon aikana. Mistä tätä pukkaa? Tätähän sillä just tarkotetaan, kun sanotaan et ihmisillä on niin kiire. Minä (joka olin viime lokakuusta joulukuun puoleen väliin asti kaamoksessa, ja pienessä pöhnässä edelleen) unohdan asioita yhtä tehokkaasti kuin kuka tahansa puhelimessa puhuja.
Ja loppujen lopuksi oman elämänsä filosofit toteaa, että näin se menee: ensin on ihmisillä hirvee kiire...sitten luetaan lehdestä, että sana hidas on muotia...sitten yritetään olla hitaita...ostetaan pari valkeeta tuolii ja kannetaan tekotakka Äkeästä, otetaan hörppy ja hymy ja ilta olikin aamua viisaampi. Minä olin maksanut ne lehdet etukäteen, niin että niitä ei kannattanut peruakaan. Perustetaanpa sen sijaan hitailun edeltäkävijät-ryhmä. Mutta kun eellä kävijöillä on aina kiire. No. Ostetaan se takka.

Vai onkohan mulla vaan huono kunto?




Kaikki alkaa ananaksesta ja mustaleimajuustosta.


Sain pikkusiskolta eilen kirjeen. Hän oli piirtänyt muumipeikon ja niiskuneidin ja ne näytti ihan vanhan ajan rakkauteen höpsähtäneiltä. Jääkaapin ovesta löytyy sydämiä.

2 kommenttia:

  1. Vanhan ajan romantiikkaa voi todella harrastaa ja vaikka koko kämpän sisustaa vanhaan romanttiseen tyyliin.:) Ja kyllä ne rankat päivät joskus loppuu, onneksi!
    -leenu-

    VastaaPoista
  2. Ihanan suloinen kuva tuossa suklaarasiassa!

    VastaaPoista