Vinoillen.

-Vinoilekko nää mulle?
-Emmää vinoile. Mistä nää ny semmosta sait päähäs?
-Kuulosti ihan ku oisit vinoillu.
-Ei ollu mittää vinoilemisen aihetta. Vakavana kuuntelin ku puhhuit.
-No, mitä mää muka puhhuin?
-No, mitä se ny oli. Jotaki tärkiää se oli.
-Et siis ees kuunellu.
-Unohin ku alkoit puhumaa vinoilusta.
-Se ei siis ollu nii tärkiää, että muistasit?
-No emmää sitä tarkottanu!
-Tarkotippas. Kehtaat viälä väittää.

(ote ainoastaan blogitätistä)

Olipa kerran hullu ajatus, joka mietti maalaavansa umpeen miun maatuskaiseni.
Elämän suuria päämääriä kannattaa kuitenkin miettiä vähintään kolme viikkoa.
Kolmen viikon jälkeen maatuskat jäivät seinälle aivan ehdottomasti.
Nyt vähemmän hullu ajatus sisältää mietintää reunojen uusimisesta.
Tervetuloa sutimaan, Jonnaseni. Siis kunhan seuraavat kolme viikkoa ovat kuluneet ja päätös millaiseksi reunat maalataan on kypsynyt näppärässä päässä.

Mutta älä huoli, Jonnaseni: Ei olla turhan tarkkoja. Ahistaa vähemmän.
Jos maali vaikka levähtää seinään vaikka hassusti, niin laitetaan suti vaikka toiseen käteen, tai vaihdetaan vaikka seinää.

Pölyä?

Meillä?

Kissanviikset.

No mutta kissanviikset!

Pojat, pojat, pussissa pojat.

P niin kuin päivä.
E niin kuin ei-mitään-tekemistä päivä.
H niin kuin Hesen hampurilaisateria,
joka uhkaa terveellistä minä-kuvaa ja näitä ei-mitään-tekemistä päiviä.

Aina pyydetään ketsupit mukaan.
Ei muuten, mutta kun tarjoavat.
Kotona pursotetaan ketsuppia kiilteleville ranskanperunoille ketsuppipullosta.
Tujautetaan suorastaan.
Pienet ketsuppimuovipussit viedään ketsuppiruoan mukana työpaikalle.