Tule rakkaus ihmisrintaan ja pysy siellä.
Ei jälkiruokakipon kaunis pyöreä kiiltävä mutta tällä hetkellä särkynyt reuna nyt niin kamalaa voi olla. Lapset tiputtelevat ja kaatelevat niitä aamuisin lattioille alinomaan monissa perheissä, oli joulu tai juhannus, eikä kukaan ole moksiskaan. Vaikka tuskin kaikki sielläkään on niin herttaisia aamutuimaan, että korjaavat tyynesti särkyneen pois, nostavat uutukaisen tilalle tai käyvät ensin pikaisesti ostamassa sellaisen, ja sanovat ole hyvä ja otatko lisää. Muumimammaksi ei voi ryhtyä noin vain, tiesihän sen jo Vilijonkkakin.
Ja upposihan porkkana- ja lanttulaatikkoa silti. Ja vaikka keittiön katosta vetää niin anna vetää, vetihän se auton jalkatilakin kuussataa kilometriä viikonloppuna, vai mitä se oli.

Kato ny ku palaa kivasti joulukuusessa valo jos toinen. Tähti vähä repsottaa mutta oikastaan. Pyykkiä riittää mutta viikataan. Tiskiä riittää mutta tiskataan. Joulua riittää joten juhlitaan. Elämää riittää joten antaudutaan. Ei yhtään pienemmistä asioista ole kyse.

Teen sentäs silloin tällöin päivän hyvän teon, siis oikeasti hyvän. Kuten, että ostin tämän tarran kassalta. Ainut järkevä ostos, kun tarkemmin mietin. Siispä: Tule rakkaus ihmisrintaan ja osta tarra useammin. Ja juo jo vihdoin vetesi loppuun asti äläkä aina kaada loppuja tiskialtaaseen.

Huomenta, blogi.