Hei!Tässä taas minä, erään mönkijämiehen vaimo.
Oletko samanlainen? Oletko samoin mönkijämiehen vaimo, kuten minä?
Toivottavasti et, sillä kuluneella viikolla olisin tarvinnut miestäni, mutta mönkijä tarvitsi enemmän. Ja hellurei, arvaa kumpi voitti? No, ei ainakaan se kumpi ääntää enemmän.
Rakkaat harrastuspelit maastossa. Milloin rikkoutuvat, milloin eivät.Siksi mönkijöihin on liitetty vinssejä ja muita satoja tuhansia euroja maksavia kapineita. Kun mönkijät ovat maastossa pörisemässä istuvat vaimot kotona odottamassa puhelinsoittoa: "Rakkaani, toisitko menonestettä?" tai "Rakkaani, googlaatko missä olemme?" tai "Rakkaani, oletko edelleen naikkarissa kanssani?" tai "Rakkaani, osteteenko sinulle oma?" tai "Rakkaani, onko pyykkikone tyhjä ja ruoka valmiina kun tulen kotiin?" tai "Rakkaani, täällä kisoissa menee sittenkin vuorokausi pitämpään."
Mönkijää on taatusti kuvattu useammin kuin omaa vaimoa.Katson tätä kuvaa ja mietin mitä hän tuossa oikein näkee.
Ymmärrän turhautumisesi ja ärsytyksesi jos mies silloin tällöin noin vain keksii ruokapöydässä, että: Tänään lähden illalla pesemään auton huoltoasemmalle!Katsot lautastasi ja mutiset: Entäs se meidän joka torstainen iltalenkki?
Miehesi heittää limpun suuhunsa ja vastaa: Auto on odottanut jo niin pitkään, että kohta kura pinttyy ja sitten siinä on vain isompi työ. Pakko mennä.
Siinä vaiheessa kun huomaat pelin menetetyksi ajattele minua. Minun mieheni tuo tämän ilon eteeni myös iltalenkkien aikoihin, mutta tuplasti useammin, sillä hän sanoo: Tänään lähden illalla pesemään mönkijän halliin! tai: Tänään lähden illalla pesemään auton huoltoasemalle!
Ja siinä vaiheessa minä huomaan pelin menetetyksi, kun hän sanoo, että:
Voithan sinä tulla mukaan.
Syön limppuni. Emme keskustele enää asiasta.
Olen toki itsekin ajanut mönkijällä ja se on ihan hauskaa. Kirjastoon ja lähikauppaan ja vaikka postiin. Kerran sairaalaan töihin ja useasti töihin yhteen toiseen paikkaan. Mutta nykyään meillä on niin kummallinen mörkömönkijä etten halua ajaa sillä, ainakaan yksin. Siinä on pelottavat manuaaliset vaihteet. Lisäksi se on pappamallia, nimittäin 18 vai 20 vuotta vanha. Se riittää yksistään hyvin syyksi; en halua jäädä tienposkeen puhelin kourassa näyttäen siltä, että tytöllä näyttäs olevan pikkusen ongelmia tekniikan kanssa.
Vaikka sarkastisuus kukkii kilometrien päähän tekstistä, niin on hyvä, jos jokaisella on omat liejulällypaikkansa eli harrastuksensa.
Tämä oli puhinaa mönkijämiehen vaimon suusta sinä hetkenä
kun hän halusi olla pelkkä vaimo.
kun hän halusi olla pelkkä vaimo.
Vaikka mönkijöissä näköjään on omat huolestuttavat puolensa, ei kukaan voi väittää etteikö olisi jännittävän kutkuttavaa hurjastella tällä isolla pelillä pitkin monttuja ja mennä (ihan vain pikkuisen ylpeänä erikoisesta ajokistaan) vaikka lähikauppaan.
VastaaPoista:D meillä on myös mönkkäri. eli täällä kans sellanen vaimo. ;)
VastaaPoista-amppeli
Potukki: On siinä tietysti omat jännittävät puolensa, että pääseekö mutakuopasta ylös vai ei. Ja kyllä kai mönkijöitä on jo niin paljon ettei se nyt niin erikoista ole. Mut harva akka lähtee lähikauppaan, sen myönnän. Tai sit asutaan niin asfalttiviidakossa että luullaan vaan, ja maalaisrouvat naureskelevat tällä hetkellä partaansa.
VastaaPoistaamppeli: kohtalontovereita siis, ymmärrys taattu!
marita mielissään, olisin minäkin ,jos omistaisin. :)
VastaaPoistaOn se kiva. Mut jos sitä korjataan enemmän kuin sillä ajetaan, niin silloin se on turha ja rahasyöppö.
VastaaPoistaTuuppa käymään ihailee näitä taloja sisältäpäin ku sotamorsian on täällä illan hoitamassa lapsia. :)
VastaaPoistaEmmi, eihän sitä mihkään ehtiny tai muistanu. En käynyt täälläkään vähään aikaan kirjottelemassa joten huomasin vähän myöhään koko jutun. Mut kohtapa me nähhään kotokulmilla!
VastaaPoista