Jos olisi aamu kirjoittaisin näin: Aamulla anivarhain on hyvä miettiä lepoa ja rauhaa, unta ja rentoutumista, koska tämä kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Mutta nyt tyydyn kirjoittamaan Timonin ja Bumban rallatuksesta muutaman sanan: Ei huolen häivää, päivä on huoletooon...

Tosin tässä eräänä myrskyisenä ja syksyisenä iltana jokin aika sitten meinasi kyllä huoli häivähtää...
Oli nimittäin niin, että olin käynyt läheisessä pikkukirjastossa (jossa en yleensä käy) ja lainannut kaksi hoitoäänitettä. He olivat nimeltään Stressi 26 min ja Lepo ja uni (ei muita minuutteja).
En ollut varma olinko stressissä, mutta ajattelin saada siitä selvän ja tehdä siitä selvää, jos olin. Lepo ja uni nyt täällä meillä päin kuuluu vähintään kerran vuorokaudessa ohjelmaan, jos ei seuraa kissan esimerkkiä ja nuku koko päivää läpeensä.

Kirjastossa saatan kulkea jostain omituisemmasta hyllyn välistä ja lukea sen kulmasta vaikkapa sanan psykologia, ja jäädä tonkimaan löytyykö jotain mielenkiintoista psykologiapainotteista lainattavaa. Mielellään sen verran ymmärrettävää tekstiä, että sen voi lukea.

Tultuani kotiin esittelin hoitoäänitteet miehelleni. Hän pelasi -93 vuoden jääkiekkoa. Kun katsoo tarkasti huomaa, että lätkän mäiskijät näyttävät lähinnä legoukoilta. Kuunnella ei tarvinnut kovinkaan tarkasti, sillä maalin tullessa komea pillin vingahdus sykähdyttää sydäntä ja urheilumieltä. Muitakin ääniä löytyy.
Oikaisin olkkarin punaisen maton ja nakkasin tyynyn sen toiseen päähän. Laitoin Stressi-hoitoäänitteen päälle, säntäsin laittamaan pään tyynyyn ja silmät kiinni. Pian mieslääkärin e-rit-täin rauhallinen, monotoninen ja jokseenkin hiljainen ääni täytti puolet huoneen ilma-alasta. (Toisen puolen täytti tietenkin jääkiekkopelin äänet.) Mieslääkärin ääni soveltui niin hienosti ko. cd:hen, että sitä suorastaan uppoutui kuuntelemaan! Siis olisi uppoutunut, jos en olisi nähnyt sieluni silmin kuinka hän keskittyneesti kieli poskessa lukee Pharmaca Fennicasta tai jostain rentoutumisohjeita naisihmisille, jotka kaipaavat kipeästi uusia elämyksiä. Näin sieluni silmin myös kuinka mieslääkäri haukotteli, koska ei itse kestä rentoutumisen suurta painetta ladellessaan ja lukiessaan ohjeita cd:lle. Sitten hän tyri täysin! Hän aivasti. Avattu ikkuna ja katupöly teki tepposet. Ja ylityössä oleva mieslääkäri joutuu aloittamaan koko touhun alusta. Kotona akka ja makkaraa, mutta työ ennen kaikkea.
Pieniä naurukuplia mielessä ja kielessä. Yritän keskittyä olennaiseen: rentoudu, nainen, rentoudu! Vain hiukan toimivaa. Kohta nauran maha kippurassa niin, että mieheni pyysi olemaan hiljempaa, jotta hän voisi pelata rauhassa -93 vuoden jääkiekkopeliä.
Kotkottaessani täyttä päätä mielikuvilleni viisi minuuttia yhtä soittoa huomasin: rentoutuneeni, hengästyneeni, painoni pudonneen, nesteiden lähteneen liikkeelle, kissani katsovan typeränä, kynsieni kasvaneen ja olevani aika onnellinen ihminen!
Miehelläni tosin huoli häivähti katsellessaan vaimoaan. Tosin huoli hävisi noin viiden minuutin jälkeen, kun hän huomasi, että vaimo oli jälleen onnellisesti palannut normaaliksi persoonakseen.

Lopputulos: Rentoutunut nainen. Tavoite: Saavutettu.

ps. Aion ihan kohta kokeilla uudelleen Stressi-hoitoäänitettä. Ilman jääkiekkopelin sivuääniä, miehen ja kissan kulmakarvojen kohottelua tai kotkotusherkkää mielialaa. Voin kertoa lopputulokset joskus.