"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

3.11.2010

Jälleen kissa.


Kupsu kehyksissä.

Joskus saa hyviä kuvia kissojen luonteen vuoksi;
ne tunkeutuvat nukkumaan kehyksiin vaatekaappiin pyykkikoriin,
juovat pesualtaasta vettä,
kissatappelevat, kuvionukkuvat.

Siis tietenkään kehykset eivät ole vielä seinällä. Nyt tuon voisi kyllä jo nostaa seinälle, koska niihin on näköjään löytynyt sisältöäkin. (Sisällön olin kokonaan unohtanut. Ihailin vain loistavia pokia.) Mutta seinälle laittamisessa nyt menee muutama kuukausi tässä talossa. Eli olis ehkä kannattanu valita keväisiä värejä ja unohtaa syksy.
Tämän syksyn pimeyden kun vois unohtaa muutenkin...



Pienenä rakastin Karvista!
Nykyään enää samaistun.


...sain naurukohtauksia sohvalla, ihanaa!
Nykyäänkin kohtauksia aiheuttaa edelleen samantyyliset vitsit.

On ihan parasta nauraa kotkottaa täysiä viisi minuuttia vedet silmissä! Mitä typerämpi asia, sitä enemmän naurat ja sitä vähemmän sinua ymmärretään.
Lopuksi tulee aina seliteltyä (sille joka ei ainakaan ymmärtänyt): Olen vain väsynyt.
Mitä tuota selittelemään!!! Seuraavan kerran sanon: Kuhan nauratti!


Näitä jäätäviä vöitä näkee nuorilla tytöillä ja painijoilla.
Kivoja.





PS.


pps. Vitsi vitsi. En ole ollut laihiksella,
mutta voisin muuttaa tätä kulttuuria sen verran,
että lihavat naiset saisivat olla lihavia kaikessa rauhassa
ja miehet katsoisivat kauppakeskuksessa,
että tuolla naisella muuten on fyrkkaa!
Ja tuutko vaimoks?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti