Hesari on hyvä lehti.
Otin kuukauden tilauksen, kun niin ahkerasti kauppakeskuksessa mainostivat.
Nyt olen lukenut näistä hesareista paljon hyviä juttuja.

-Lähes joka lehdessä on omaa alaani koskeva juttu,
jonka luen.

-Mietin yhdessä muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa kansanedustajien palkan korotusta. Käyvätkö he sitten illallisilla. Ja ostavat kummipojalle Brion junaradan. (Jälkimmäinen hyväksytään.) Mietin, että voisivat edustaa myös minua, eli kansaa, ja nostaa samalla minunkin palkkaani samat prosentit. Tai kuka vain.

-Huomasin, että toisessa kaupassa tomaattiterttu maksoi 0,99€/kg, kun toisessa kaupassa vastaava oli 1,00€/kg. Nyt mietin mihin kauppaan illalla menen.

-9. luokkalainen tyttö kirjoitti fiksusti siitä millainen kuva tulevasta työelämästä tulee nykyaikana nuorelle ihmiselle.
Säästöt, verot, paineet, tulot, menot, Lipponen ja Väyrynen, kiireet, Halonen ja Kiviniemi, urat (enää ei yksi ura riitä), kehitys, kestävä kehitys, torstain kyselytunti, talous, riippumaton talous, ja vielä se, että pitääkö siihen kaikkeen kasvaa mukaan, jotta pärjää elämässä.
Nooh, torstait on toivoa täynnä.

-Erinäiset osastot, kuten syntyneitten osasto. (Kts. kuva)

-Vertaan säätiedotusta ulkona vallitsevaan säähän.

-Luen Viivi&Wagnerin.

-En haksahda mainokseen.

Tämä ei ollut mainospuhe. Lehden lukemiseni toistuu tässä talossa ainakin kuukauden ajan, jonka jälkeen joka sunnuntai ja yövuoroissa, kun osastolle tulee lehti noin klo 5 ja tapan aikaa viimeiset kitutunnit.