Viikko mökillä!

Vähitellen aloin ymmärtämään ettei aamuisin tarvinnut nousta aikaisin.

Alkaa olemaan syksyä ilmassa. Vesi on viilentynyt ja luonto alkaa vaihtelemaan värejään kirjaviksi. Ihan turhaan, tietenkin. Minun puolestani kesä voisi jatkua ja sitten vaikka jouluaattona voisi sataa puoli metriä lunta. (Pitää kirjoittaa kaikki j:hin liittyvä pienellä, koska se on vielä niin kaukana.)

Laiturilta näki pohjaan. Joka ilta hyppään uimaan. Onneksi on jo niin pimeitä iltoja, että mökkinaapurit eivät tiedä kuka sen kiljaisun päästi. Ehkä se oli kiljuhanhi.

Mökki ilman venettä on kuin minä ja vähäakkuinen kännykkäni. Yhtä toimimaton pari.

Siinä veneessä oli kiinni jokin ihme naru. Ei kun hihna.

Päivän lenkki tuli tehtyä kun pääsin hihnan toiseen päähän ja laski veneen vesille.
Vitsi vitsi, en se minä ollut, mutta arvasittehan jo.

Kallioinen on kaunista. Jylhää. Poroista. Ja vähän pelottavaa.
Poroinen johtui jäkälästä.

Lämpyti lämpyti lämpyti loiskis.