"On jotakin, mikä ei ota sinusta syntyäkseen. Katson ulos: narulla on pyykkiä sateessa."(R.R)
Elämässäni mukana satoja kirjoja, vihreäksi maalattuja seiniä, kertyviä kilometrejä juoksumatolla ja uintialtaassa, useita ystäviä, miljoonia kissankarvoja, parittomia sukkia, parillisia kenkiä, yksi aviomies, iloisia värejä ja teehetkiä, joista koostuu parempi päivä.

28.7.2011

Tässä on pienehkö kasa paperia. Papereissa on kirjoitusta. Paperinpalat ovat kotoisin kirjasta, joka oli täynnä aforismeja eli ajatuksia eli näitä kirjoituksia.
Sitten kävi niin, että elämään täytyi saada muutoksia. Pienia muutoksia, koska pienet muutokset pelottavat vähiten. Aloitin aforismikirjasta. Leikkasin siitä kirjasta parhaita aforismeja talteen yksitellen. Sakset lipsuivat, niska tuli kipeäksi, tuli uusia ajatuksia ja löysin joukosta pari suomalaistakin aforismin esiin tempaissutta. Lopulta kirja oli surkean näköinen rääpäle ja jouti suureen roskasäiliöön, johon kippaamme kaiken muunkin tarpeettoman.
Hei hei.

Paperilappuset joissa oli Suuria Ajatuksia tai pelkästään hauskoja säilyivät muutaman kuukauden erään albumin välissä. Kunnes tänään oli kohtalon päivä. Se päivä jona satoi, eikä ollut muuta tekemistä kuin värjätä vaatteita, jotka pesukone puolestani värjäsi. Otin esiin Suuret Kehykset ja liimailin näpertelystä oonnellisena pieniä lippusia ja lappusia suoraan tai hauskasti vinoon ja taas suoraan. Nyt se on valmis, mutta ette näe vielä koko komeutta. Sitten vasta näette, kun luomus komeilee seinällä asti. Johon saattaa mennä taas muutama kuukausi.
Vai kuulenko jo käytävästä porakoneen surinaa? Siitä nimittäin vaimot pitävät.

Istu lattialla ja näpertele, niin kissa kiehnää kimpussasi.

No, nämä nyt ovat vain tyynyjä, joita on jostain syystä himo kuvata.

Ehkä se johtuu sorsasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti