Kun herään kuutena aamuna viikossa 5.30-6.20,
niin en osaa nukkua sunnuntaiaamunakaan yli kuuteen.

Aamuteet juotu.
Aamulinnut laulaneet.
Aamukissat syöneet.
Aamuajatukset askarrelleet.

Myönnän: Noin viimeiset viisi päivää olen ajatellut ja puhunut vain yhtä asiaa.
Työtä.
Työtä.
Työtä.
Muulle ei oikeastaan olekaan jäänyt tilaa.
Mutta tänään en puhu. Tänään keitän äijälle aamukahvit sänkyyn.

Kevät hidastelee vielä.

Enää vajaa kaksi kuukautta vaatteiden shoppailulakossa.
Puuvillainen musta normipaita joutaa kohta roskakoriin. Ja valkoinen.
Niille on tullut kulutusta eniten, kun laitan niitä vuorotellen töihin päälle.
Pitkähihaisia paitoja on kertynyt kaappiin vähiten,
kun aina tulee jostain syystä ostettua sellainen, jossa on 3/4 hiha.

No. Kolmen kuukauden aikana tuli ostettua kolmet kengät.
Nämä ostin oikealla hinnalla,
mutta edellisistä maksoin kymppieuron.
Töihin. Tietenkin.

Eikö ole ärsyttävää yrittää ottaa profiilikuvia?
Nää mustavalkoiset on siitä hauskoja,
että kun hymyilee suu auki,
niin näyttää hevoselta hampaiden puolesta.
No, en laittanut sitä kuvaa tähän. Edes teidän iloks.

Naapurin Väinö, autot ja tikkari.

Minä pidän Väinöstä. Väinö pitää minusta, autoista ja tikkareista.
Meillon hyvä diili.

Ookko Väinö vähä tätin lellari?

Kuten kaikki huomaatte: tässä rekkamobiilit ovat jonossa.
Väinö odotti tädin ihailevan tätä jonoa.
Täti ihaili.

No mutta tikkari!

Väinö pitää ainakin kahdesta mustasta kissasta.

Pieni koputus kuuluu ovelta ja kohta kuomat lompostelevat kakkoskotiin.
Pömpö on seniori-ikää lähestymässä ja luikkii lähinnä karkuun Väinöä,
joka tulee innoissaan leikkimään.
Enemmän Väinö pitääkin Kupsusta, koska se ei juokse karkuun, vaan tykkää leikkiä.
Kun Väinö rapsuttaa raapimapuun kylkeä hyppää Kupsu hirveällä loikalla puuhun,
ja sekös on hauskaa!

Maljakko mitään auttanu.

Kuvan nimi:
Kun kissa murhasi kukan. Päivästä toiseen.